"Snake, uskallan hevoseni ja revolverini laivakorppua vastaan, että voin noin kuuden sekunnin kuluttua temmeltää samoin kuin nuo hevoset."
Ansonin laiha leuka laskeutui jo molemmat toiset katsoivat häneen suurin silmin. He tiesivät varmasti, ettei Wilson ollut juovuksissa, minkä vuoksi he eivät ollenkaan käsittäneet häntä.
"Jim Wilson, alatko hermostua?" kysyi Anson käheästi.
"Ehkä. Jumala sen vain tietää. Mutta kuulehan, Snake, olet kai nähnyt ja kuullut ihmisten korisevan?"
"Tarkoitatko kuollessaan?"
"Tarkoitan."
"Kyllä, ainakin pari kertaa", vastasi Anson julmasti.
"Mutta et ole milloinkaan nähnyt kenenkään kuolevan pelosta tahi kauheasta säikähdyksestä?"
"En muistaakseni ikinä."
"Mutta minäpä olen. Ja samaa aavistaa Jim Wilson nytkin", sanoi hän ja jatkoi itsepäistä kävelyään.