Wilson poistui jälleen joukosta ja katosi yöhön. Hänen poissaoloaan kesti kauemmin kuin äsken, mutta vihdoin tuli hän nopeasti takaisin.
"Hän on kuollut!" huudahti hän vakavasti. "Tuo viaton lapsi, joka ei ole milloinkaan tehnyt kenellekään mitään pahaa ja jonka katseleminen teki jokaisen miehen paremmaksi, on nyt siis kuollut. Anson, sinulla on varmasti paljon maksettavaa, kun aikasi koittaa."
"Mitä sinä lörpöttelet?" kysyi johtaja vihaisesti. "Hänen verensä ei ole tahrannut käsiäni."
"Onpahan!" huusi Wilson pudistaen nyrkkiään Ansonille. "Ja pian sen olet näkeväkin! Tunnen koston tulevan ja tunnen jotakin muutakin."
"Joutavia! Hän on kai vain nukahtanut", selitti Anson vapisten noustessaan. "Antakaa minulle palava kekäle."
"Älä ole niin hullu, että menet juuri kuolleen hullun tytön luo", vastusti Shady Jones.
"Miksi en menisi? Kuka tämän joukon päällikkö on, haluaisin sen mielelläni tietää?" Anson tarttui muutamaan kekäleeseen, jonka toisessa päässä oli tuli. Se kädessään lähestyi hän tuota suojusta, jossa kuolleen tytön luultiin olevan. Hänen tulisoihdun valaisema laiha vartalonsa sopi hyvin mustaan ympäristöön. Kuta lähemmäksi hän pääsi suojusta, sitä hitaammin hän käveli, kunnes hän kokonaan pysähtyi ja kumartui katsomaan sisään.
"Hän on mennyt!" huusi hän käheästi värisevällä äänellä.
Sitten soihtu sammui ja kekäleen pää hehkui enää vain punaisena. Hän heilutteli sitä, mutta se ei syttynyt palamaan. Hänen tarkasti katsovat toverinsa kadottivat hänen pitkän vartalonsa näkyvistään ja samoin myös tuon hehkuvan kekäleen. Pikimusta pimeys nieli hänet. Muutamiin hetkiin ei kuulunut mitään. Jälleen tuulen humina ja tuo omituinen, ivallinen, kumea kohina valtasivat paikan. Sitten kuului jonkun rasahtelua, ehkä tuulen aiheuttamaa, ikäänkuin sivulle työnnettyjen kuusen oksien pehmeätä kahinaa. Sitä seurasi hypähtelevän miehen askelten kumeata kapsetta. Anson tuli juosten takaisin. Hän oli aivan hurjannäköinen kalpeine kasvoineen ja pelokkaine kuopistaan pullistuneine silmineen. Oikeassa kädessä oli revolveri.
"Kuulitteko vai näittekö jotakin?" huohotti hän katsoen taakseen ja sitten ympärilleen, ja lopuksi tovereihinsa.