"Puuma se sittenkin oli", sanoi Anson rohkeammasti, koska hiljaisuus pysyi rikkomattomana. "Mutta kumminkin tuntui minusta kuin joku nainen olisi huutanut puukko kurkussa."
"Snake, muistat kai nähneesi täällä vielä aivan äskettäin naisen?" kysyi Wilson harkitusti.
"Kyllä tuon tyttösen", vastasi Anson epäillen.
"Näit hänen tulevan hulluksi, etkö nähnytkin?"
"Näin."
"Eikä hän ollut enää majassaan mentyäsi häntä katsomaan."
"Ei ollutkaan."
"Jos asia kerran on niin, on sinun turha puhua puumista."
Wilsonin todiste tuntui kumoamattomalta. Shady ja Moze nyökkäsivät synkästi ja vaihtoivat levottomasti jalkaa. Anson painoi päänsä alas.
"Mitä sen on väliä, ellemme sitä enää kuule —", aloitti hän, mutta vaikeni äkkiä.