Sillä aivan heidän yläpuoleltaan jostakin paikasta juuri valopiirin ulkopuolelta kajahti huuto, joka sen läheisyyden vuoksi oli paljon kimakampi ja tuskallisempi kuin mikään edellinen ja kirjaimellisesti halvautti ryhmän siihen saakka, kunnes se taukosi. Ansonin suuri hevonen pillastui ja korskahtaen pelosta teki kauhean hypyn suoraan ulospäin. Kuului kumea jymähdys, kun se potkaisi Ansonia, joka lensi kallioiden yli nuotion takana olevaan kuoppaan, minne hevonenkin häntä seurasi. Wilson ennätti tehdä hurjan hypyn ja onnistui väistämään potkun. Kääntyessään näki hän Ansonin kaatuvan. Kuului kumahduksia ja vaikeroimista ja sitten kavioiden lyöntejä ja kopinaa, kun hevonen koetti nousta jaloilleen. Se oli ilmeisesti vyörynyt isäntänsä yli.
"Auttakaa, miehet!" huusi Wilson rientäen niin nopeasti kuin suinkin matalan töyryn yli ja tarttuen heikossa valossa marhamintaan. He vetivät kolmisin hevosen pois kuopasta ja sitoivat sen lujasti muutamaan puuhun kiinni. Tehtyään sen tuijottivat he syvennykseen, josta Ansonin ruumis epäselvästi näkyi. Hän makasi selällään ja vaikeroi.
"Pelkään hänen loukkaantuneen", sanoi Wilson.
"Hevonen kaatui suoraan hänen päälleen ja tuo hevonen on raskas", selitti Moze.
He menivät kuoppaan ja polvistuivat johtajansa viereen. Hämärässä näyttivät tämän kasvot tummanharmailta ja hän hengitti hyvin vaikeasti.
"Snake, vanha veikko, et suinkaan ole vahingoittunut?" kysyi Wilson värisevällä äänellä. Koska hän ei saanut mitään vastausta, sanoi hän tovereilleen: "Nostakaamme hänet sellaiseen paikkaan, jossa voimme nähdä."
Nuo kolme miestä kantoivat Ansonin varovaisesti kummulle nuotion ääreen valoon. Hän oli tajuissaan, mutta kalmankalpea ja hänen suustaan vuoti verta.
Wilson polvistui hänen viereensä. Toiset seisoivat ja katsahtaen synkästi toisiinsa selvittivät he toisilleen Ansonin elämänmahdollisuudet. Samalla kuului jälleen tuo peloittava ja järkyttävä huuto, joka kuulosti tuskissaan olevan naisen vaikeroimiselta. Shady Jones kuiskasi jotakin Mozelle. Sitten he suoristautuivat katsoen kaatuneeseen johtajaansa.
"Sano minulle, miten olet loukkautunut?" kysyi Wilson.
"Hevonen musersi rintani", sanoi Anson änkyttävästi kuiskaten.