"Bo, minä — me kaikki olemme hänelle kiitollisia niin kauan kuin elämme", vastasi Dale. "Wilson, olet mies! Jos haluat poistua tuosta joukosta —"
"Dale, tuosta joukosta ei ole enää monta jäljellä, ellet päästänyt nuorta Burtia menemään", vastasi Wilson.
"En tappanut häntä enkä tehnyt hänelle muutakaan pahaa, mutta peloitin hänet niin, että hän juoksee luultavasti vieläkin. Wilson, taisteluko tuon ampumisen aiheutti?"
"Niin."
"Voi, Dale, se oli hirveää! Näin sen kokonaisuudessaan. Minä —"
"Neiti, voitte kertoa sen hänelle minun poistuttuani. Toivotan teille onnellista matkaa."
Hän sanoi tuon kylmästi ja tyynesti, vaikka ääni hieman värähtelikin.
Tytön kasvot näyttivät hyvin kalpeilta hämärässä. Hän painautui
Wilsonia vastaan ja puristi tämän käsiä.
"Taivas teitä auttakoon, Jim Wilson! Olette todellakin Texasista!
Muistan teidät aina ja rukoilen puolestanne lakkaamatta!"
Wilson poistui tummien mäntyjen välistä näkyvää himmeätä tulen kajastusta kohti.