"Mutta, Roy, en halua luovuttaa sitä Beasleylle!" huudahti Helen
"Neiti Nell, ennenkuin tämä Pine kasvaa tarpeeksi suureksi lain vaikutuksille, olette harmaapäinen vanhus. Ette voi karkoittaa Beasleytä kunniallisella ettekä oikeutetuilla vaatimuksillanne. Al Auchincloss oli kova isäntä. Hän hankki itselleen vihollisia tappamatta niitä kaikkia. Ihmisten pahoja töitä ei voida unhottaa. Ja teidän on kärsittävä Alin syntien vuoksi, vaikka Al olikin yhtä hyvä kuin joku toinenkin täällä menestynyt tilanomistaja."
"Voi, mitä minun nyt on tehtävä? En aio suostua. Omaisuuteni on minulta ryöstetty. Eivätkö ihmiset voi minua auttaa? Onko minun pakko ristissäkäsin istua ja katsella miten tuo sekarotuinen rosvo —? Ah, tämä on aivan uskomatonta!"
"Teidän on vain oltava kärsivällinen muutamia päiviä", sanoi Roy tyynesti. "Kyllä tämä kaikki loppuu vielä hyvin."
"Roy, teillä on ollut tämä kepponen, kuten sitä nimitätte, selvillä jo kauan aikaa!" huudahti Helen.
"Niin onkin, enkä ole laskuissani erehtynytkään."
"Mitä sitten tapahtuu muutamien päivien kuluttua?"
"Nell Rayner, aiotteko reipastua nyt, vai oletteko vielä niin hermostunut, että menetätte kotonaan malttinne?"
"Koetan olla rohkea, mutta minua on valmistettava", vastasi Helen värisevällä äänellä.
"No niin, Beasley saa nyt Dalen, Las Vegasin ja minut kimppuunsa. Ja, neiti Nell, hänen toivonsa saada elää kauan ovat yhtä mitättömät kuin hänen taivaaseenpääsemisensä mahdollisuudet."