"Mutta, Roy, en usko tuollaisia harkittuja murhia mahdollisiksi", vastasi Helen vapisten. "Sellainen on vasten uskontoani. En suostu sellaiseen. Voittehan kaikki sitäpaitsi joutua vaaraan."
"Tyttö, miten luulette sitten voivanne tästä suoriutua? Jos rakastatte Dalea ja vannotte rupeavanne hänen puolisokseen, voitte ehkä estää hänet. Minäkin kunnioitan niin paljon uskontoanne, etten ryhdy sellaiseen, jos luulette saavanne kärsiä minun vuokseni, mutta ei Dale, ette te, ei Bo, ei rakkaus, ei taivas eikä helvetti voi milloinkaan estää tuota paimenta, Las Vegasia."
"Ah, jos Dale tuo Bon minulle takaisin, en välitä maatilastani hituistakaan". mumisi Helen.
"Kun se tapahtuu, silloin siitä vasta välitättekin. Meidän on pantava suuri metsästäjänne vain työhön", vastasi Roy hymyillen ymmärtäväisesti.
Ennen puoltapäivää samana päivänä tuotiin Helenin kokoamat tavarat Cassin lesken portaille, ja niin tulivat hänen välttämättömimmät tarpeensa tyydytetyiksi. Hän sai sijoittautua niin mukavasti kuin suinkin vanhuksen ainoaan vapaana olevaan huoneeseen, jossa hän rupesi kokoamaan mielenlujuutta ja kestävyyttä.
Hänen ihmeekseen tulivat monet rouva Cassin naapurit vaatimattomasti tuon pienen rakennuksen takaovelle osoittamaan myötämielisyyttään. He muodostivat alistuneen ja pelokkaan joukon ja kuiskailivat toisilleen poistuessaan. Helen sai heidän vierailustaan sellaisen vakaumuksen, etteivät Beasleyn vallan alla olevien miesten vaimot luulleet tuosta maatilan väkivaltaisesta anastamisesta koituvan mitään hyvää. Hän totesi jo saman päivän iltana, että hänen onnettomuutensa oli synnyttänyt jonkunlaisen vastavoiman.
Seuraavana päivänä ilmoitti Roy hänelle, että Royn veli, John, oli saapunut edellisenä iltana ja ilmoittanut Beasleyn ottaneen jo maatilan haltuunsa. Ei laukaustakaan oltu ammuttu ja muutaman heiniä täynnä olevan ladon palaminen oli ollut ainoa vahinko. Se oli sytytetty tuleen Helenin miesten huomion kiinnittämiseksi yhteen paikkaan, ja sitten oli Beasley tullut mukanaan kolme kertaa niin monta miestä kuin heitä oli ollut. Hän oli ylpeästi käskenyt heidän mennä tiehensä, elleivät he halunneet hyväksyä häntä isännäkseen ja jäädä sinne hänen palvelukseensa. Nuo kolme Beemania olivat jääneet luullen siten parhaiten edistävänsä Helenin etua. Beasley oli sitten ratsastanut Pineen, kuten muinakin päivinä. Roy kertoi sitten sinä aamuna saamiaan uutisia, miten Beasleyn miehet olivat juhlineet myöhään edellisenä iltana.
Loppumattomilta tuntuvat toinen, kolmas ja neljäs päivä menivät menojaan, ja Helen luuli tulleensa vanhaksi niiden kuluessa. Yöt hän valvoi melkein kokonaan ajatellen ja rukoillen, ainoastaan iltapäivisin voi hän hieman nukkua. Hän ei voinut ajatella mitään eikä puhua muusta kuin sisarestaan ja Dalen mahdollisuuksista pelastaa tämä.
"Ette pidä Dalea juuri minkään arvoisena", sanoi Roy vihdoin vastustaen. "Sanon teille, että Milt Dale voi tehdä noissa metsissä mitä ikinä hän vain haluaa. Voitte uskoa sanani… Mutta kun hän palaa, saavat asiat varmasti toisen käänteen."
Tämä merkityksellinen puhe tehosi Heleniin toivorikkaudellaan ja hyydytti hänen verensä ennustuksellaan metsästäjää odottavista vaaroista.