Huohottaen käänsi Helen kasvonsa jälleen Daleen. Tämä oli huomannut hänet ja ojensi nyt käsivartensa hänelle tueksi. Silloin hän näki ruumiit melkein jaloissaan. Jeff Mulvey — hänen enonsa entinen työnjohtaja. Hänen kasvojaan oli kauhea katsella. Savuava revolveri oli hänen liikkumattoman kätensä vieressä. Toinen mies oli kaatunut suulleen. Puvusta päättäen oli hän meksikolainen. Hän ei ollut vielä kuollut. Sitten Helen, tuntiessaan Dalen käsivarren ympärillään, katsoi kauemmaksi, koska hän ei voinut sitä estää, katsoi tuota omituista tiskiin nojautuvaa olentoa, tuota poikaa, joka oli ollut sellainen ystävä hänelle hädän hetkinä, tuota sisarensa suoraluontoista ja naiivia rakastettua.
Mutta hän näki siellä nyt miehen, jonka kasvojen ilme oli peloittavan tyyni ja tuhoa ennustava. Hän nojautui toisella kyynärpäällään tiskiin ja kädessä oli hänellä lasillinen punaista likööriä. Toisessa kädessä oleva suuri revolveri oli niin liikkumaton kuin se olisi kasvanut siihen kiinni.
"Juon sekarotuisen Beasleyn ja hänen roistojensa maljan!"
Carmichael joi katsellen samalla leimuavin silmin joukkoa. Sitten heitti hän kauheassa vihassaan nopeasti lasinsa lattialla makaavaa, vielä hengissä olevaa meksikolaista kohti.
Helen tunsi kaatuvansa ja kaikki musteni hänen silmissään. Hän ei nähnyt Dalea, vaikka hän tiesikin tämän häntä kannattavan. Sitten hän pyörtyi.
XXV.
Las Vegas Carmichael oli aikansa kehittämä.
Pan Handle Texasissa, vanha Chisholmin tie, jota pitkin nuo suuret karjalaumat kulkevat pohjoista kohti, ja Fort Dodge, jossa paimenet taistelevat väärinpelaajien kanssa, kaikki nämä kovat paikat olivat lyöneet leimansa Carmichaeliin. Olla kotoisin Texasista oli samaa kuin tulla sieltä, missä taistellaan. Ja paimenen elämä on vaivalloinen, hurja, villi ja yleensä lyhyt. Edut olivat niiden puolella, joilla oli onnea ja olivat nopeammat revolverinkäytössä. Nämä miehet vaelsivat etelästä pohjoiseen ja länteen ollen levottomia, ritarillisia ja äkäisiä heille ominaiseen tapaansa.
Rajamaan uudisasukkaat ja karjanomistajat eivät olisi milloinkaan voineet muodostaa Länttä asuttavaksi, ellei noita hurjia paimenia olisi ollut olemassa, noita erämaan suuria juomareita, ratsastajia ja kovaan elämään tottuneita, noita tyyniä, kylmäverisiä, lyhytsanaisia ja vaatimattomia nuoriamiehiä, joiden veren tuli oli lämmittänyt ja jotka suhtautuivat suurenmoisesti ja peloittavan uhmaavasti vaaroihin ja kuolemaan.
Las Vegas ratsasti hevosellaan Cassin lesken huvilasta Turnerin kapakkaan niin, että kannustetun hevosen kaviot paukahtivat kapakan oveen. Hänen tulonsa huoneeseen tapahtui silmänräpäyksessä. Sitten hän seisoi paikoillaan oven raossa hevosen korskahdellessa ja peräytyessä takaisinpäin. Kaikki kapakassa olevat miehet, jotka näkivät Las Vegasin tulon, ymmärsivät sen merkityksen. Ei salaman iskukaan olisi niin nopeasti jäykistyttänyt tuota juopottelevaa, pelaavaa ja keskustelevaa joukkoa. He totesivat samankaltaisin tuntein tulijan ja hänen tulonsa luonteen. Tuossa savuisessa huoneessa oli hetkisen aivan hiljaista, sitten kaikki hengittivät, liikahtelivat ja nousivat aiheuttaen nopeasti tuolien ja pöytien liukumisen paikoiltaan.