"Carmichael, sallikaa minun sanoa muutama sana", keskeytti Beasley käheästi. "Olette oikeassa, ettei nimitteleminen minuun pysty. Mutta keskustelkaamme. Maksan teille — kymmenentuhatta dollaria."
"Hyi, hyi, hyi!" karjui Las Vegas. Hän oli niin jännittynyt kuin pingoitettu kieli ja hänen kasvonsa loistivat kalpeina. Oikea käsi alkoi vapista yhä enemmän.
"Lisään siihen puolet", huohotti Beasley. "Luovutan puolet tilasta, kaiken karjan ja —"
"Tuki suusi!" huusi Las Vegas peloittavan kiihkeästi.
"Kuunnelkaa minua, peräytän tarjoukseni ja luovun koko Auchinclossin talosta!" Beasley oli nyt vapiseva, kuiskaava, toivoton ja kalmankalpea mies, jonka silmät pyörivät hurjasti.
Las Vegas löi nyrkkinsä kovasti pöytään.
"Meksikolainen, puolustaudu!" hän huudahti.
Silloin Beasley koetti tarttua revolveriinsa toivottomasti ja hurjistuneesti.
XXVI.
Helen Rayneristä tuntui tuo lyhyt ja synkkä karkoitusaika menneisyydessä sattuneelta tapahtumalta, jonka hän oli jo melkein unhottanut.