Pari kuukautta oli kulunut rakkauden ja työn siivillä ja ilossa tuntea olevansa kuin kotonaan tuolla Lännessä. Kaikki hänen entiset miehensä olivat olleet enemmänkin kuin iloiset saadessaan palata hänen palvelukseensa, ja Dalen ja Roy Beemanin johtaessa oli maatilalla vallitseva elämä muuttunut erilaiseksi ja onnelliseksi.
Helen oli tehnyt muutoksia rakennuksessa muuttaen huoneiden järjestystä ja lisäten kokonaan uuden osaston. Ainoastaan kerran oli hän uskaltanut mennä vanhaan ruokasaliin, jossa Las Vegas Carmichael oli istuutunut syömään tuon kohtalokkaan aterian Beasleyn kanssa. Hän määräsi sen varastohuoneeksi, johon hän ei aikonut milloinkaan enää elämässään pistää jalkaansa.
Helen oli onnellinen, mielestään liiankin onnellinen, ja kiinnitti senvuoksi liiaksi huomiota hänen suloiseen elämän maljaansa pudonneihin katkeriin pisaroihin. Carmichael oli ratsastanut Pinestä nähtävästi niiden meksikolaisten jälkeen, jotka olivat totelleet Beasleytä. Hänet oli viimeksi nähty Show Downissa, johon hän oli ilmestynyt punasilmäisenä ja vaarallisena kuin jäljille päässyt koira. Sitten oli vierähtänyt pari kuukautta kenenkään kuulematta hänestä sanaakaan.
Dale pudisti päätään epäilevästi, kun häneltä kysyttiin, mitä hän ajattelee paimenen poissaolosta. Olisi ollut hyvin Las Vegasin tapaista, ettei hänestä olisi kuultu enää sanaakaan. Sekin olisi enemmän hänen laistaan, että hän pysyisi poissa niin kauan kuin kaikki tuon juopuneen hurjan lumouksen jäljet olisivat haihtuneet hänestä ja hänen ystävänsä olisivat myöskin unhottaneet ne. Bo ei pannut hänen häviämistään nähtävästi niin pahakseen kuin Helen, vaan muuttui vain rauhattomammaksi, hurjemmaksi ja oikullisemmaksi kuin ennen. Helen luuli tietävänsä Bon salaisuuden ja kerran hän uskalsi vihjata Carmichaelin palaamiseen.
"Ellei Tom palaa piakkoin, menen naimisiin Milt Dalen kanssa", vastasi
Bo kiusoittavasti.
Tämä punastutti Helenin posket.
"Mutta, tyttöseni", sanoi hän miettivästi ja vakavasti, "Milthän on kihloissa minun kanssani."
"On kyllä, mutta sinä olet niin hidas. Kuten tiedät, voidaan tuollaisissa asioissa erehtyä."
"Bo, Tom tulee varmasti takaisin", vastasi Helen vakavasti. "Tunnen sen. Tuossa paimenessa oli jotakin hienoa. Hän ymmärsi minua paremmin kuin sinä ja Milt. Ja hän oli aivan hurjasti rakastunut sinuun."
"Ah, oliko hän?"