Bo ilmestyi ovelle ja tuli kuistiin. Hän huomasi paimenen. Hänen kauniitten kasvojensa kiihkeä ilme hävisi, kun hän kalpeni.
"Bo, olen todellakin iloinen saadessani tavata sinut", sanoi Las Vegas astellessaan lähemmäksi hattu kädessään. Helen ei voinut huomata hänessä hämmennyksen merkkiäkään, ainoastaan iloa vain. Sitten hän odotti, että Bo rientäisi suoraan paimenen syliin. Mutta siihen nähden pettyi hän.
"Tom, niin olen minäkin."
He tervehtivät, kuten ainakin vanhat ystävät.
"Olet terveen ja reippaan näköinen", sanoi paimen.
"Ah, voin mainiosti. Mutta miten olet sinä jaksanut nämä kuusi kuukautta?"
"Mielestäni on tämä aika tuntunut pitemmältä. Niin, olen melko hyvissä voimissa nyt parannuttuani sydäntaudistani."
"Sydäntaudistasi!" toisti Bo epäillen.
"Niin. Elin liian ylellisesti tuolla Uudessa Meksikossa."
"Tiedän kyllä, missä sydämesi sijaitsee", nauroi Bo. Sitten hän juoksi pihalle katselemaan sinistä mustangia. Hän kiersi sitä kiertämistään väännellen käsiään paljaasta ilosta.