"Bo, se on erinomainen", sanoi Roy. "En ole milloinkaan nähnyt kauniimpaa hevosta. Se juoksee varmasti mainiosti ja sillä on hyvät silmät. Siitä tulee hyvin kesy jonakin päivänä, vaikka se ei milloinkaan unhotakaan reippauttaan."
Bo uskalsi jo tulla lähemmäksi ja laski lopulta kätensä sen kaulalle, ensin toisen ja sitten toisen. Hän silitteli sen värisevää kaulaa ja puhui sille lempeästi, kunnes hevonen alistui hänen hyväilyynsä.
"Mikä sen nimi on?" kysyi hän.
"Sininen tahi jotakin sellaista", vastasi Roy.
"Tom, onko uudella mustangillani mitään nimeä?" kysyi Bo kääntyen paimeneen päin.
"On."
"Mikä sitten?"
"Nimitin sen Blue-Boksi" [Blue-Bo = sininen Bo], vastasi Las Vegas hymyillen.
"Blue-Boyksiko?" [Blue-Boy = sininen Boy.]
"Ei ollenkaan! Sillä on sama nimi kuin sinulla. Ja ajoin sitä takaa, otin sen kiinni ja kesytin sen aivan yksinäni."