"Hyvä. Olkoon sen nimi sitten Blue-Bo. Miten ihmeellisen suloinen se onkaan! Ah, Nell, katselehan sitä. Tom, en voi kiittää sinua tarpeeksi."
"En kaipaakaan kiitoksia", sanoi paimen. "Mutta. Bo, sinun on muistettava entiset sopimuksemme, ennenkuin saat sillä ratsastaa."
Heleniä huvitti katsella nyt Las Vegasia. Tällä ei ollut milloinkaan ennen ollut parempia onnistumisen mahdollisuuksia, ja tyyneltä, huolettomalta ja varmalta hän näyttikin. Hän näytti hallitsevan tilannetta, jossa hänen ehtonsa oli hyväksyttävä. Hänellä voi kumminkin olla jonkunlainen paimenvaikutinkin Helenin huomaaman voiman rinnalla.
"Bo Rayner", sanoi Las Vegas venytellen, "tuo sininen mustangi on sinun ja saat sillä ratsastaa sitten kun sinusta on tullut rouva Tom Carmichael!"
Hän ei ollut milloinkaan puhunut lempeämmin eikä katsellut Bohun hellemmin. Roy näytti aivan puusta pudonneelta. Helen ponnisteli urhoollisesti voidakseen hillitä riemuitsevaa iloaan. Bon suuret silmät tuijottivat paimeneen, tummenivat ja laajentuivat. Hän poistui äkkiä mustangin luota ja lähestyi kuistin kaidepuuhun nojaavaa paimenta.
"Tarkoitatko sitä todellakin?" huudahti hän.
"Tarkoitan."
"Pyh! Tuo on vain kömpelöä pilaa", vastasi Bo. "Lasket vain leikkiä ja koetat korjata tappiotasi."
"No mutta, Bo", aloitti Las Vegas moittivasti. "Tiedäthän varmasti, etten muuta milloinkaan mieltäni. En ole milloinkaan elämässäni leikitellyt tunteillani. Ja nyt varsinkin on tarkoitukseni vakavampi kuin ikinä ennen."
Siitä huolimatta värähtelivät hänen ilmehikkäät kasvonsa niinkuin hänen olisi ollut melkein mahdoton pidättää nauruaan.