"Rouva Dale", sanoi hän tarttuen Helenin käteen, "toivotan teille iloa elämässä… Ja nyt tämän onneksenne toimittamani kunniakkaan palveluksen tehtyäni vaadin myöskin korvauksen."
Sitten hän suuteli Heleniä. Bo seurasi sitten lämpimine ja helline onnentoivotuksineen, ja paimenkin lähestyi Heleniä luonteenomaisella tavallaan.
"Nell, tämä on varmaankin ainoa tilaisuus, jolloin voin suudella sinua", sanoi hän. "Kun tämä suuri intiaani kerran vain saa selville, miltä suutelot maistuvat, niin —"
Sitten todisti Las Vegas, kuinka nopeasti ja sydämellisesti hän voi käyttää tilaisuuksia hyväkseen. Nell tunsi punastuvansa ja joutuvansa hämilleen, mutta oli samalla kuvaamattoman onnellinen. Hän antoi arvoa Dalen hillitsemiskyvylle. Tämän silmät ilmaisivat hänen ymmärtävän, millaisen kalliin aarteen hän nyt oli saanut omakseen, vaikka omistusoikeuden toteaminen ei ollutkaan vielä muuttunut vallitsevaksi.
Sitten ryhtyivät kaikki viisi syömään illallista iloisesti puhellen, nauraen ja tyynesti. Kun he olivat lopettaneet aterioimisensa, ilmoitti Roy aikovansa lähteä pois. He kaikki vastustivat ja houkuttelivat, mutta turhaan. Hän vain nauroi ja meni satuloimaan hevostaan.
"Roy, jääkää nyt tänne", taivutteli Helen. "Nythän on jo melkein ilta ja olette sitäpaitsi väsynyt."
"Ei. En halua milloinkaan ruveta kolmanneksi pyöräksi vaunujen alle silloin kun siellä on jo kaksi."
"Mutta meitähän on neljä."
"Enkö juuri liittänyt teitä ja Dalea yhdeksi? Ja, rouva Dale, unhotatte, että olen ollut naimisissa useammasti kuin kerran."
Helen tunsi nyt saavansa tutustua asian toiseenkin puoleen. Las Vegas kieriskeli riemuissaan maassa ja Dale oli omituisen näköinen.