Helen hämmästyi sanattomaksi.
"Kuinka hirveää!" hän huohotti. "Ryöstää minut! Mutta miksi Herran nimessä?"
Bokin huudahti vihaisesti.
"Syistä, jotka teidän pitäisi arvata", vastasi Dale kumartuen jälleen eteenpäin. Ei hänen äänensä eivätkä hänen kasvonsa muuttuneet ollenkaan, mutta kumminkin oli hänessä jotakin, joka lumosi Helenin. "Olen metsästäjä ja asun senvuoksi metsissä. Muutamia päiviä sitten yllätti minut myrsky, ja saadakseni suojaa poikkesin muutamaan vanhaan tukkisaunaan. Heti sinne päästyäni kuulin hevosten kavioiden kapsetta, jolloin kiipesin vintille. Muutamia ratsastajia pysähtyi saunan edustalle ja tuli sisään. Oli niin pimeä, etteivät he huomanneet minua. Ja he keskustelivat. Sain pian selville, että vastatulleet kuuluivat lammasvarkaan Snake Ansonin joukkoon. He odottivat Beasleytä saapuvaksi sinne ja pian hän tulikin. Hän kertoen Ansonille, että vanha Al, enonne, on kuolemaisillaan ja lisäsi, että Al on lähettänyt noutamaan teitä antaakseen teille kuoltuaan omaisuutensa perinnöksi. Beasley vannoi Alin olevan hänelle velkaa ja sopi Ansonin kanssa, että teidät toimitetaan pois tieltä. Hän mainitsi päivän, jolloin teidän luultiin saapuvan Magdalenaan. Alin kuoltua ja teidän ollessa pois tieltä olisi Beasleyn ollut helppo anastaa omaisuus. Sitten ei hän sanonut välittävänsä vaikka tulisittekin vaatimaan sitä häneltä, sillä silloin olisi se jo myöhäistä. No niin, sovittuaan asiasta poistuivat he samana iltana, ja seuraavana päivänä menin minä Pineen. Kaikki muut Pinen asukkaat ovat ystäviäni, paitsi vanha Al. Heidän mielestään olen kumminkin omituinen. En nimittäin luota moneenkaan ihmiseen. Beasleyllä on suuri vaikutusvalta Pinessä ja senvuoksi luulenkin, että Snake Ansonilla on siellä muitakin ystäviä kuin Beasley. Menin senvuoksi puhuttelemaan enoanne. Hän ei ole milloinkaan halunnut minua työhönsä, koska hän luulee minua laiskaksi kuin intiaanit. Vanha Al vihaa laiskoja miehiä. Sitten riitaannuimme, tahi hän suuttui minuun senvuoksi että hän luulee kesyn puumani tappaneen muutamia hänen lampaitaan. Uskon nyt Tomin kylläkin voineen tehdä sen. Koetin kertoa hänelle tästä Beasleyn suunnitelmasta, mutta hän ei halunnut kuunnella. Hän on niin hirveän äreä. Kun sitten koetin ilmoittaa, miten kaikki tulee tapahtumaan, suuttui hän aivan silmittömäksi ja ajoi minut tieheni talosta. Nyt luullakseni alatte jo ymmärtää millaiseen pulaan olin joutunut. Lopulta käännyin näiden neljän ystäväni puoleen, joihin voin luottaa. He ovat mormoneja ja veljeksiä. Joe istuu tuolla katolla ajajan vieressä. Kerroin heille Beasleyn aikomuksen ja pyysin heidän apuaan. Suunnittelimme tehdä tyhjiksi Ansonin ja hänen miestensä aikomukset Magdalenassa. Asia on kumminkin niin, että Beasleyllä on yhtä suuri vaikutusvalta Magdalenassa kuin Pinessäkin. Meidän oli senvuoksi toimittava varovaisesti. Mutta veljeksillä on täällä muutamia ystäviä, mormoneja nekin, jotka suostuivat auttamaan meitä. He omistavat nämä vanhat vaunut, ja nyt olette matkalla niissä." Dale levitti suuret kätensä katsoen vakavasti Heleniin ja sitten Bohun.
"Olette todellakin suurenmoinen!" huudahti Bo kaikuvasti. Hän oli aivan kalpea, hänen sormensa olivat puristautuneet nyrkkiin ja hänen silmänsä loistivat.
Dalen vakavuus näytti haihtuvan, hän hämmästyi ensin ja tuli sitten hyvilleen. Hymy muutti hänen kasvonsa melkein poikamaisiksi.
Helen tunsi ruumiinsa jäykistyvän, vaikka se hieman vapisikin. Hänen kätensä olivat kylmät. Tämän paljastuksen aiheuttama pelko muutti hänet sanattomaksi. Mutta sydämessään toisti hän Bon ihmettelyä ja kunnioitusta ilmaisevan huudahduksen.
"Niin pitkällä siis olemme!" sanoi Dale huoahtaen syvään helpotuksesta. "En ihmettele ollenkaan, että olette järkytettyjä. Puhuin niin kaunistelematta. Nyt on meidän matkustettava kolmekymmentä peninkulmaa tätä Snowdropin tietä, ennenkuin voimme poiketa syrjään. Johonkin aikaan tänään lähtevät muut pojat, Roy, John ja Hal, Show Downista, muutamasta Snowdropin tuolla puolella olevasta kylästä. Heidän hallussaan ovat, paitsi heidän omiaan, myöskin minun hevoseni ja matkatavarani. Kohtaamme heidät jossakin kohden tiellä joko tänä yönä tahi aamulla. Toivon, ettei se tapahdu tänä yönä, koska silloin varmasti Ansoninkin miehet ovat matkalla Magdalenaan."
Helen väänteli käsiään avuttomasti. "Voi, eikö minulla ole ollenkaan rohkeutta?" hän kuiskasi.
"Nell, olen aivan yhtä peloissani kuin sinäkin", sanoi Bo lohduttavasti syleillen sisartaan.