"Kiiruhtakaa ja vaihtakaa pukuanne täällä. Sidomme matkatavaranne hevosten selkään unohtamatta jättää paikkaa tällekin."
Sitten hän poistui häviten näkyvistä otettuaan muutamia askelia.
Bo istuutui alkaen aukoa kenkäinsä nauhoja. Helen voi juuri nähdä hänen kalpeat kauniit kasvonsa ja loistavat silmänsä tähtien valossa. Hänelle selveni silloin, että Bo onnistui heti suhtautumaan paljon paremmin Lännen hämään kuin hän.
"Nell, nuo miehet ovat hyvin kilttejä", sanoi Bo miettiväisesti. "Onko sinun kylmä? Hänhän pyysi meitä kiiruhtamaan."
Helen ei voinut ollenkaan ymmärtää, miten hän milloinkaan tuli aloittaneeksi riisuutumista tuolla aukeassa ja tuulisessa erämaassa, mutta sitten kun hän ryhtyi työhön, huomasi hän siihen tarvittavan enemmän päättäväisyyttä kuin rohkeutta. Kylmä tuuli puhalsi suoraan hänen lävitseen. Hän voi melkein nauraa tavalle, millä Bo käsitteli vaatekappaleitaan.
"U-hu-hu-huu!" kalisivat Bon hampaat. "Minun ei ole elämässäni ollut näin kylmä. Nell Rayner, antakoon hyvä Jumala sinulle anteeksi."
Helenillä oli tarpeeksi työtä pukeutumisessaan voidakseen puhua. Hän oli kyllä voimakas ja terve tyttö, nopea ja kätevä töissään, mutta tämä ruumiillinen kidutus, jollaiseen hän ei milloinkaan ennen ollut joutunut, melkein tainnutti hänet. Bo joutui valmiiksi ennen häntä, auttoi häntä napittamisessa ja nauhoitti hänen toisen kenkänsä. Sitten sulloi Helen matkapuvut laatikkoon kylmästä kihelmöivin käsin.
"Kas niin! Mutta millainen kauhea sekasotku tuolla laatikossa onkaan!" huudahti Helen. "Ah, Bo, meidän kauniit matkapukumme."
"Silitämme ne huomenna jollakin pölkyllä", vastasi Bo kalisevin hampain.
He läksivät tielle päin. Omituista kyllä ei Bo kantanut osaansa taakasta eikä kävellyt vakavastikaan.