"Milt, puhut viisaasti kuin profeetat."
"En ole aivan varma, voimmeko kätkeä jälkemme täydellisesti. Jos Ansonilla olisi ollut hiemankaan enemmän taitoa kuljeskella metsässä, ei hän olisi eksynyt jäljiltämme niin pian."
"Ei kyllä, mutta hän luulee voivansa katkaista tiesi."
"Jos voisin päästä parikymmentä peninkulmaa kauemmaksi ja kätkeä jälkemme varmasti, olisin aivan varma takaa-ajon epäonnistumisesta", sanoi metsästäjä miettiväisesti.
"Sellainen on yhtä varmaa kuin helppoakin", vastasi Roy nopeasti. "Kohtasin tullessani muutamia meksikolaisia lammaspaimenia, jotka ajoivat edellään suurta lauhaa. Ne tulivat etelästä ja aikovat jäädä oleskelemaan Turkey Senacan tienoille. Sitten he palaavat etelään viedäkseen lauman Phenixiin. Maa on hyvin pehmeätä nyt. Nyt on sinun lähdettävä nopeasti liikkeelle ja kiiruhdettava suoraan tuolle lammaslauman polkemalle tielle ikäänkuin aikomuksesi olisi kulkea etelään. Mutta sensijaan ratsastatkin sinä tuon lauman edelle. Se tulee pysyttelemään näiden metsäniemekkeiden läpi kulkevilla avonaisilla paikoilla ja teillä. Ja kulkiessaan teidän jäljissänne kätkee se jälkenne."
"Mutta otaksukaamme nyt, että Anson pyörtää takaisin ja löytää tämän leirin. Silloin hän voi seurata helposti jälkiämme tuonne lauman polkemalle tielle. Mitä luulet silloin tapahtuvan?"
"Silloin toteutuvat juuri toivosi. Tuo lampaiden polkema tie on viettävä ja mutkainen. Pian rupeaa satamaan kovasti. Jälkenne häviävät, vaikka ette menisikään etelään. Ja Anson pysyttelee kyllä tuolla tiellä, kunnes hän häipyy kokonaan jäljiltä. Jätä tuo minun huolekseni, Milt. Olet metsästäjä, mutta minä olen hevostenetsijä."
"No olkoon menneeksi. Meidän on niin ollen kiiruhdettava."
Sitten hän kehoitti tyttöjä joutumaan.