Päästyään kerran hevosen selkään jälleen voi Helen onnitella itseään, ettei hän ollutkaan niin vaivautunut kuin oli kuvitellut. Mutta Bo valitti sensijaan kuuluvammin.
Molemmilla tytöillä oli aivan uudet pitkät vedenpitävät nutut, joilla he melkoisesti ylpeilivät, sillä uusien vaatteiden saanti ei ollut kuulunut heidän elämänsä tavallisiin tapahtumiin.
"Minun on luullakseni pitennettävä niiden halkoa", sanoi Dale tarttuen suureen puukkoonsa.
"Miksi?" vastusteli Bo heikosti.
"Ne eivät ole valmistetut ratsastusta varten. Kastutte sittenkin aivan tarpeeksi, vaikka teenkin sen. Mutta ellen sitä tee, kastutte likomäräksi."
"No tehkää sitten halunne mukaan", sanoi Helen lopulta vastahakoisesti.
Siis halkaisi Dale heidän uusien nuttujensa selän puoliväliin saakka. Teon tarpeellisuus selvisi Helenille, kun hän huomasi, miten ne nyt ulottuivat satulannahan yli heidän kenkiensä kärkiin asti.
Aamu oli harmaa ja kylmä. Sataa tihuutti ja puista tippui vettä alituisesti. Helen hämmästyi saapuessaan aukealle tasangolle jälleen ja luuli ymmärtävänsä, etteivät he nyt pitkään aikaan tulekaan poikkeamaan metsiin. Oikealla puolella oleva seutu oli aukeata ja tasaista, mutta vasemmalla oleva oli mäkistä liittyen tummaan niemiseen metsänreunaan. Tuon rajoittavan metsän yläpuolella leijaili matalalla pilviä, jotka kätkivät vuoret näkyvistä. Tuuli puhalsi takaapäin ja tuntui kiihtyvän. Dale ja Roy ratsastivat edellä hyvää vauhtia ajaen samalla kuormahevosia edellään. Helenillä ja Bolla oli täysi työ pysytellä heidän kintereillään.
Ensimmäisen tunnin matka ei tuonut suurta muutosta ilmaan eikä maisemaan, mutta se antoi kumminkin Helenille vihjauksen, mitä hänen oli kestettävä, jos matka tulisi jatkumaan koko päivän tällaista vauhtia. Hänestä alkoivat tuntua sellaiset paikat mieluisilta, joissa hevoset kävelivät, ja tasangot taasen vastenmielisiltä. Myötämäkiä vihasi hän erityisesti. Ranger ei halunnut kulkea hitaasti ja ruumiin hyppiminen ylös ja alas oli vastenmielistä. Ja lisäksi tuo virkku musta hevonen koetti aina hypätä kuoppien ja lätäkköjen yli. Se liukui niiden yli kuin lintu. Helen ei voinut saavuttaa taitoa istua satulassa taitavasti, minkävuoksi ei ainoastaan hänen ruumiinsa saanut kolahduksia noissa tilaisuuksissa, vaan kulku loukkasi myöskin hänen kauneudenaistiaan. Hän ei ollut milloinkaan ennen tiennyt olevansa turhamainen. Hän ei ollut ikinä kumminkaan iloinnut mistään sopimattomuuksista ja joutuessaan nyt esittämään sellaista kärsi hän hirveästi. Bo halusi aina ratsastaa edellä ja Helen oli iloinen, että hän niin harvoin katsoi taakseen. Jonkun ajan kuluttua saapuivat he leveälle kuraiselle tielle, jossa oli lukemattomia pienien sorkkien jälkiä. Tämä oli siis tuo lammaslauman polkema tie, jota Roy oli neuvonut seuraamaan. He seurasivat sitä kolme tahi neljä peninkulmaa ja vihdoin, saavuttuaan erääseen harmaanviheriään laaksoon, näkivät he siellä suuren lauman lampaita. Pian kajahteli ilma lammasten määkinästä, kuului hiljaista lukemattomien sorkkien aiheuttamaa kapsetta ja koko maailma tuntui tuoksuvan lampailta. Lauma pysyi hyvin koossa, vaikka se syödessään peittikin maata monen aarin laajuudelta. Sitä seurasi kolme ratsastavaa paimenta ja muutamia kuorma-aaseja. Dale puhutteli erästä meksikolaista sanoen tälle jotakin ja viitaten sitten pohjoiseen päin ja tiehen. Meksikolainen hymyili niin, että suu leveni korvasta korvaan, ja Helen kuuli hänen nopeasti vastaavan: "Kyllä herra! Kiitoksia, herra!" Tuo lammaslauma näytti suurenmoiselta aaltoillessaan siinä tasangolla kuin tasainen harmaasta, ruskeasta ja mustasta villasta kokoonpantu virta. Se kulki eteenpäin vain alavaa maata pitkin. Dale poikkesi sinnepäin johtavalle tielle ja läksi jatkamaan matkaa yhä nopeammin.
Äkkiä kiisivät pilvet korkeammalle ja hajautuivat paljastaen palasen sinistä taivasta ja sallien auringon säteittenkin näyttäytyä. Sitä ei kumminkaan kestänyt pitkää aikaa. Tuuli kiihtyi, ja suunnaton musta pilvi vyöryi vuorilta ja toi mukanaan sellaisen sateen, että se näytti valuvan kuin virta ylhäältä ja lähestyvän kuin nopeasti liikkuva seinä. Pian olivat pakolaiset sen keskellä.