"Kyllä varmasti", vastasi Roy poistuessaan.
Helen ja Bo saivat puolituntisen aamiaisen syömiseen ja hiustensa kampaamiseen, sitten tulivat hevoset laukkaa leiriin Dalen ja Royn ratsastaessa satulatta.
Kun kaikki oli saatu kuntoon lähtöä varten, oli aurinko jo noussut sulattaen kuuraa ja jäätä niin, että loistavaa sumua, joka oli täynnä sateenkaaria, ilmestyi puiden juurille.
Dale tarkasti Rangerin satulan ja koetteli Bon hevosen remmejä.
"Kummanko valitsette — pitkän ratsastuksen kuormahevosten kintereillä kanssani, vaiko lyhyen matkan vuorten yli Royn kanssa?" kysyi hän.
"Valitsen helpomman noista kahdesta", vastasi Helen hymyillen.
"Siinä teettekin mielestäni viisaimmasti, mutta tulette kumminkin huomaamaan, millaista ratsastaminen voi olla", sanoi Dale merkityksellisesti.
"Miksi sitten eilistä kulkuamme nimitetään?" kysyi Bo viekkaasti.
"Ainoastaan kolmekymmentä peninkulmaa, mutta märässä ja kylmässä ilmassa. Tänään on mainio ratsastussää."
"Milt, otan huopapeitteen ja hieman evästä siltä varalta, ettet tarvitse niitä tänä iltana", sanoi Roy. "Mielestäni meidän on erottava vasta siellä, mistä minun on lähdettävä oikaisemaan."