"Sen, että rakastan sinua."
"Ah, Wilson!" Columbine kuiskasi hurjasti.
"Niin, rakastan sinua. Olitko niin viaton ja sokea, ettet sitä tiennyt? En voi uskoa sitä."
"En osannut siitä milloinkaan uneksiakaan", hän lopetti häikäistynä ja tuon surullisen loistavan totuuden musertamana.
"Collie, olisiko se sitten vaikuttanut asiaan?"
"Olisi, se olisi muuttanut kaiken!" tyttö vaikeroi.
"Miten sitten?" Wilson kysyi tulisesti.
Columbine katsoi nuoreen mieheen suurin silmin ja avuttomasti. Hän ei ymmärtänyt, miten hän olisi voinut kertoa hänelle, millaisen erotuksen se olisi tehnyt.
Äkkiä Wilson kääntyi hänestä poispäin ja kuunteli. Sitten erotti Columbinekin tieltä nopeata kavioiden kapsetta.
"Möly-Jack sieltä varmaankin tulee", paimen sanoi. "Aivan onneni tapaista. Tullessani tänne täällä ei ollut ketään. Minun ei olisi pitänyt viivytellä. Näytät hirmuisesti säikähtyneeltä."