"Välittäisinkö siitä, miltä näytän!" Columbine huudahti hyvin moittivasti, mikä johtui hänen äkkinäisen ja tuskallisen mielenliikutuksensa keskeytyksestä.
Seuraavassa silmänräpäyksessä Jack Belllounds syöksyi pihaan vaahtoavan hevosensa selässä ja pysähdytti ratsunsa äkkiä tiukkaan tapaansa, josta hänet tunnettiin. Hän hyppäsi vihaisesti maahan ja heitti suitset menemään.
"Vai niin! Olisin voinut lyödä vetoakin tästä", hän sanoi käheästi.
Columbinen rohkeus lannistui. Jack katsoa tuijotti häntä kasvoihin näyttäen olevan aivan suunniltaan.
"Miksi olet itkenyt?" hän kysyi.
"En minä ole itkenyt", Columbine vastasi.
Jackin ylpeät ja leimuavat silmät, jotka salamoivat pidätetystä vihasta, kääntyivät hitaasti tytöstä paimeneen. Silloin vasta Columbine huomasi, että Jack oli juovuksissa. Hänen kuumentuneet punaiset kasvonsa tummenivat ivallisesta halveksimisesta.
"Missä isä on?" hän kysyi kääntyen Columbineen päin.
"En tiedä. Täällä hän ei ainakaan ole", Columbine vastasi laskeutuen satulasta. Hänen omat aavistuksensa ja Jackin punaiset kasvot lannistivat hänen luontoaan yhä enemmän. Tilanne hermostutti häntä.
Wilson Moore oli tullut hieman kalpeammaksi. Hän kokosi suitset kouraansa aikoen lähteä ajamaan.