"Jack, kuinka sinä uskallatkaan?"
"Ole vaiti! Mene heti huoneeseen!" Jack määräsi.
"Loukkaat minua", Columbine vastasi nöyryytettynä.
"Aiotko totella?" Jack huusi.
"En!"
"No katsele sitten. Minun puolestani saat kyllä jäädäkin." Sitten hän kääntyi paimeneen päin. "Moore, näytä minulle heti, mitä sinulla on vaunuissasi, ellet halua minun heittävän tavaroita pihalle."
"Belllounds, ymmärrät kai pyyntösi mahdottomuuden?" Moore vastasi kylmästi. "Annan sinulle vielä pienen vihjauksenkin. Sinun on paras hillitä itsesi ja antaa minun poistua rauhassa… Ellei hänen vuokseen, niin itsesi."
Jack tarttui suitsiin ja repäisi ne äkkiä paimenen kädestä.
"Sinä kirottu pölkkyjalka! Tavalliset keinosi eivät tepsikään minuun!" hän huusi noustessaan pyörän rummulle. Oli kuitenkin aivan selvää, että hänen toimittamansa tarkastus oli vain jonkunlainen tekosyy, sillä penkoessaan tavaroita hänen pahansuopa katseensa oli kiintynyt paimeneen tarkaten jokaista liikettä joka olisi voinut oikeuttaa käsikähmän. Moore ymmärsi sen nähtävästi, sillä katsoen Columbineen hän pudisti päätään kuin ilmoittaakseen hänelle, ettei tilannetta voitu muuttaa.
"Columbine, ojennahan minulle nuo suitset", hän sanoi. "Olen raajarikko, kuten tiedät. Sitten lähden."