"Tyttöseni, näytätte olevan halukas tekemään jotakin", Wade sanoi ystävälliseen tapaansa.
"Halukasko?" Columbine toisti jotakin syvää ja tunteellista äänessään. "Niin, olen halukas — halukas, kuten tekin — puhumaan suuni puhtaaksi."
Sitten hän juoksi rakennukseen, hyökkäsi kuistiin ja syöksyi arkihuoneeseen huohottaen ja leimuavin silmin. Karjanomistaja torui siellä juuri poikaansa. Edellinen ei voinut muuta kuin tuijottaa häneen ja jälkimmäinen säikähti.
"Jack Belllounds", tyttö huusi, "et ole mies etkä mikään… Olet vain suuri raukka ja roisto?"
Hän seisoi paikoillaan hetkisen ivallisin ja kiihkein katsein, rientäen sitten ulos yhtä nopeasti kuin oli tullutkin.
VIII.
Columbine ei poistunut huoneestaan enää sinä päivänä. Siellä tuntemansa kärsimykset hän halusi piilottaa muiden silmiltä. Hänellä oli vain heikko aavistus siitä, mitä itsensä voittaminen hänelle tällä kertaa maksoi. Hän suoriutui siitä kaikissa tapauksissa ja nukkuikin seuraavan yön korvatakseen edellisen yön unettomuuden.
Hän ei omituista kyllä pelännyt ollenkaan lähestyä karjanomistajaa ja hänen poikaansa. Viimeiset tapahtumat eivät olleet ainoastaan muuttaneet häntä, vaan antaneet hänelle voimiakin. Kun hän tuli aamiaiselle, Jackia ei näkynyt missään. Vanhus tervehti häntä tavallista huolestuneemmin.
"Jack on sairas", hän huomautti äkkiä.
"Todellako?" Columbine vastasi.