"Wade toi minulle nuo kukat", hän selitti. "Ne ovat hänenkin mielikukkiaan, kuten minunkin. Pakkanen turmelee ne piakkoin… ja minä haluan olla onnellinen niin kauan kuin vain voin."
Jälleen Columbine tunsi samaa tunteittenkuohua, jota hän ei voinut hillitä eikä ymmärtää, mutta joka tuntui lisääntyvän ja paisuvan niin suuresti, että siihen oli piakkoin kiinnitettävä huomiota. Hän ei uskaltanut katsoa Wilsonia silmiin. Luodessaan silmänsä alas hän huomasi Wilsonin oikean käden olevan siteissä, ja hän kosketti siihen tietämättään hyvin hellästi.
"Kätesi! Miksi se on kääreissä?"
Paimen nauroi julman leikillisesti.
"Oletko nähnyt Jackia tänään?"
"En."
"Jos olisit nähnyt, olisit varmaankin ymmärtänyt, mitä nyrkilleni on tapahtunut."
"Loukkasitko sen häneen?" Columbine kysyi väristen, tuntematta minkäänlaista vastenmielisyyttä.
"Collie, loukkasin käteni lyödessäni häntä kasvoihin."
"Ah, miten hirveätä se oli!" Columbine mumisi. "Wilson, hän aikoi tappaa sinut."