"Siis menen sinne huomenna."
Lisääntyvässä kylmässä hämärässä he ratsastivat vierekkäin vaitiollen.
"Hyvää yötä, tyttöseni", Wade sanoi heidän saavuttuaan hänen tupansa luo. "Ja muistakaa nyt, ettette ole enää yksinänne."
"Hyvää yötä, ystäväni", Columbine vastasi jatkaen matkaansa.
Hän tapasi Jim Montanan aitauksessa ja ilta oli vielä siksi valoisa, että hän näki hänen vaahtoavan hevosensa. Jim näytti hyvin töykeältä, melkeinpä pahantuuliselta. Mutta Columbine arvasi, että hän oli käynyt Jackin määräyksestä Kremmlinissä ja tehnyt tuon matkan samana päivänä edestakaisin.
"Neiti Collie, minä kyllä hoidan Pronton", hän tarjoutui. "Illallisenne odottaa."
Arkihuoneen takassa paloi kirkas tuli ja karjanomistaja luki sen valossa.
"Halloo, punaposki!" vanhus tervehti tavattoman ystävällisesti. "Olet ratsastanut vastatuuleen, vai mitä? Ellet ole kaunis, ei minun silmistäni ole mihinkään!"
"Siellä on melko kylmä, isä", Columbine vastasi, "ja tuuli puree. En ratsastanut nopeasti enkä kauaskaan… Kävin katsomassa Wilson Moorea."
"Vai niin! No miten poika jaksaa?" Belllounds kysyi tylysti.