"Mutta, isä, voit luottaa minuun."
"Kyllä varmasti!" vanhus vastasi kiertäen vahvan käsivartensa hänen ympärilleen. "Toivoisin, että sinä olisit Jack ja Jack olisi sinä."
Nuorukainen laahusti silloin huoneeseen sidotuin päin istuutuen illallispöytään.
"No niin, Collie, ryhdytään mekin syömään", vanhus sanoi iloisesti. "Minulla on sentään kaikesta huolimatta hyvä ruokahalu."
"Minäkin olen nälkäinen kuin susi", Columbine vastasi istuutuen paikalleen Jackia vastapäätä.
"Missä olet ollut?" Jack kysyi uteliaana.
"Kas, hyvää iltaa, Jack! Huomasitko minut vihdoinkin?… Olin ratsastamassa Prontolla ensimmäisen kerran sen loukkaantumisen jälkeen. Tein ihanan retken Sage-laaksoon."
Jack luimisteli häneen näkyvissä olevalla silmällään mumisten jotakin ja alkaen sitten pistellä perunoita ja lihaa suuhunsa haarukallaan.
"Mikä sinua oikeastaan vaivaakaan, Jack? Etkö olekaan terve?" Columbine kysyi niin levottomasti, että se oli liian osanottavaista ollakseen totta.
"Minua ei vaivaa mikään!" Jack tiuskaisi.