"Mutta, Wilson, minähän tulin kertomaan sitä sinulle. Ah, tottahan se on, siitä ei päästä minnekään!"
"Tyttöseni, sinähän sanoit rakastavasi minua", Wilson sanoi katsoen häneen tummin syyttävin silmin.
"Se onkin vielä kauheampaa."
Wilson leppyi hieman ja hänen vihansa muuttui jonkunlaiseksi peloksi.
Wade astui juuri silloin majaan kuulumattomin askelin, epäröi hieman, mutta tuli sitten Columbinen viereen. Columbine ei voinut irroittaa silmiään Mooresta katsoakseen ystäväänsä, vaan ojensi hänelle vain vapisevan kätensä. Wade puristi sen känsäiseen kouraansa.
Wilson koetti turhaan hillitä mieltään.
"Collie, jos rakastat minua, niin miten voit mennä naimisiin Jack Bellloundsin kanssa?" hän kysyi tiukasti.
"Minun on pakko."
"Miksi?"
"Olen suuressa kiitollisuuden velassa hänen isälleen elämästäni ja kasvatuksestani. Hän vaatii sitä minulta. Hän luottaa siihen täydellisesti, että voin tehdä Jackista miehen. Isä rakastaa minua ja minäkin rakastan häntä. Minun pitää auttaa häntä ja palkita hänelle jollakin tavoin. Velvollisuuteni on sellainen."