"Sinulla on naisellisia velvollisuuksia itseäsikin kohtaan", Wilson vastasi kiihkeästi. "Belllounds on sokea poikaansa nähden. Hän ei ymmärrä ollenkaan, miten häpeällinen sellainen avioliitto on. Mutta sinä ymmärrät."
"Häpeällinenkö?" Columbine änkytti.
"Niin juuri! On häpeällistä mennä naimisiin toisen miehen kanssa silloin kun rakastaa toista. Et voi rakastaa kahta miestä… Aiot lahjoittaa itsesi ja ruveta hänen vaimokseen. Ymmärrätkö, mitä se merkitsee?"
"Kyllä luullakseni", Columbine vastasi heikosti. Mihin hänen ihmeellinen rohkeutensa nyt oli haihtunutkaan? Tuo tulisilmäinen poika oli musertamaisillaan hänen sydämensä moitteillaan.
"Mutta sinun pitää synnyttää hänelle lapsia", Wilson huusi. "Tulla äidiksi heille, vaikka rakastatkin minua! Etkö ole ollenkaan ajatellut sitä?"
"Ah, en milloinkaan!" Columbine vaikeroi.
"Silloin sinun pitää, ennenkuin se on liian myöhäistä!" Wilson rukoili hurjasti. "Rakas Collie, ajattelehan nyt toki hieman! Et suinkaan halua tehdä loppua itsestäsi? Ethän? Sano se minulle."
"Mutta —. Ah, Wilson, mitä sanoisinkaan! Minun pitää yksinkertaisesti mennä naimisiin hänen kanssaan."
"Collie, tapan hänet, ennenkuin hän saa sinut!"
"Et saa puhua niin. Jos tappelette jälleen ja jos jotakin hirmuista tapahtuu, kuolen."