"Parasta se olisikin!" Wilson sanoa tiuskaisi kalmankalpeana.
Columbine nojautui Wadeen saadakseen tukea. Hänen voimansa heikkenivät nopeasti, vaikka hän ei menettänytkään rohkeuttaan. Hän tiesi mikä on välttämätöntä, vaikka Wilsonin tuska raatelikin häntä..
"Kuuntelehan nyt", paimen aloitti jälleen. "Tässähän ovat kysymyksessä elämäsi, onnesi ja sielusi. Belllounds on aivan hullu tuohon hemmoiteltuun poikaansa nähden. Hän luulee, että aurinko nousee ja laskee pojan kanssa… Mutta Jack Belllounds on liian ilkeä tähän maailmaan!… Collie rakas, älä luule minun puhuvan mustasukkaisuudesta. Olen kyllä hirveästi mustasukkainen, mutta minä tunnen hänet. Hän ei ole sinun arvoisesi. Sellaista miestä ei olekaan, mutta häntä ei voida ottaa ollenkaan huomioonkaan. Hän särkee sydämesi, vetää sinut lokaan, turmelee terveytesi ja tappaa sinut vihdoin yhtä varmasti kuin nyt olet siinä. Tahdon saada sinut uskomaan, että voisin todistaa sinulle, millainen hän on, mutta älä vaadi minulta sitä. Luota minuun muutenkin, Collie."
"Wilson, kyllä minä luotankin", Columbine huudahti, "mutta se ei vaikuta ollenkaan asiaan. Se vain muuttaa velvollisuuteni raskaammaksi."
"Hän tulee kohtelemaan sinua, kuten hän kohtelee hevosia ja koiria. Hän pieksää sinua."
"Ei milloinkaan! Jos hän milloinkaan koskee minuun pikkusormellaankaan, niin —"
"Ellei nyt juuri sitäkään, niin hän väsyy sinuun pian. Jack Belllounds ei ole milloinkaan pitänyt mitään missään arvossa eikä tule ikinä pitämäänkään. Hänen luonteensa on sellainen, että hän haluaa vain sitä, jota hän ei voi saada, jos hän onnistuu sen saamaan, kyllästyy hän siihen heti. Ah, tunnen hänet poikasesta asti!… Columbine, olet kokonaan erehtynyt tuosta velvollisuudestasi. Ei kenenkään tytön ole pakko uhrata itseään senvuoksi, että joku mies on löytänyt hänet lapsena ja antanut hänelle kodin. Nainen on velkaa enemmän itselleen kuin kenellekään muulle."
"Se on kyllä totta, Wilson, sillä olen usein ajatellut tuota kaikkea. Mutta nyt et ole oikeudenmukainen, vaan kova. Kiellät kokonaan sen, että kussakin ihmisessä on jotakin hyvää. Isä vannoo, että voin parantaa Jackin. Ehkä voinkin. Rukoilen ainakin."
"Parantaa Jack Bellloundsin! Voitko säilyttää pahennutta munaa? Tuo kirottu raukka! Eikö sekään todistanut sinulle, millainen hän on, kun hän hyökkäsi kimppuuni ja potki kipeää jalkaani, kunnes pyörryin? Millaisia todistuksia haluatkaan?"
"Älä sano enää mitään, ole niin kiltti!" Columbine huudahti. "Ah, olen niin pahoillani! Minun ei olisi pitänyt ollenkaan tullakaan… Ben, viekää minut kotiin."