"Ovela korttimies, vai mitä?" Wade kysyi.
"Jack ei ole mikään ovela, vaikka hän koettaa tekeytyä sellaiseksi. Aiomme pestä häntä hieman."
"Eiköhän vanha Bill suuttuisi tästä kortinlyönnistä?"
"Hän vallan kauhistuisi, mutta koira vieköön, me emme ole viekoitelleet Jackia! Emmekä me aio pelatakaan hänen kanssaan, vaan aiomme huviksemme katsella hieman kortteja."
"No minä tulen", Wade vastasi poistuen mietteissään.
Kun hän saapui asuinrakennukseen, Columbine vei hänet sisään. Tyttö oli pukeutunut niin komeasti, ettei Wade ollut nähnytkään häntä ennen milloinkaan sellaisena, ja Waden sydän alkoi sykkiä hieman nopeammassa tahdissa. Tytön nauru ja ääni lisäsivät Columbinen kuvaamatonta suloa, joka näytti johtuvan menneisyydestä. Hänen katseensa oli innokas ja ikävöivä kuin Waden läsnäolo olisi ollut hänelle kuin jokin tervetullut lahja.
Sitten karjanomistaja tuli huoneeseen. "Halloo, Wade, illallinen on melkein valmis! Miksi riitauduitte Jackin kanssa? Hän ei sano tulevansa syömään kanssanne."
"Tarjosin hänelle neuvojani."
"Hm! Hän kertoi minulle teidän saarnanneen hänelle, kunnes kasvonne olivat aivan mustat, ja —"
"Jack on selostanut tilanteen väärin, sillä vain hänen kasvonsa mustuivat", Wade keskeytti.