"Tyttöseni, vaikka siihen olisi tuhat vuotta, teidän ei tarvitse olla ollenkaan huolissanne", Wade vastasi matalalla täyteläisellä äänellään. Silloin näytti, kun Columbine kohotti käsivartensa, että hän aikoi syleillä Wadea, mutta liike olikin vain vetoomus tähtiin ja taivaaseen jostakin syystä, jota hän ei ilmaissut.
Wade toivotti hänelle hyvää yötä ja poistui.
Paimenet ja Jack olivat juuri aloittamaisillaan pelin pokeria, kun Wade astui hämärästi valaistuun tupakansavua täynnä olevaan huoneeseen. Montana Jim asetteli talikynttilöitä karkeasti kyhätyn pöydän keskelle, Lem penkoi vaatteittensa taskuja hakien nähtävästi rahaa, Bludsoe sekoitteli likaisia kortteja ja Jack Belllounds täytti piippuaan takassa palavan räiskyvän tulen valossa.
"Koira vieköön, minulla piti olla jossakin enemmän rahaa!" Lem valitti. "Jim, kävit Kremmlinissä viimeksi. Otitko silloin rahani?"
"Nyt kun siitä mainitset muistelen ottaneeni", Jim vastasi hämmästyneenä.
"No, missä ne nyt ovat?"
"Toveri, minulla ei ole aavistustakaan. Luultavasti ne ovat vielä Kremmlinissä. Maksan ne sinulle takaisin."
"Tietysti. Mutta aloittakaamme nyt."
"Bent Wade, tulitteko tänne saadaksenne housuillenne?" Bludsoe kysyi.
"Pojat, pelasin pokeria melko hyvin Missourissa silloin kun te olitte vielä sylilapsia", Wade vastasi kylmäverisesti.