Sinun iäti. Columbine.'

'Joulukuun 3 p.

Rakkahin Columbine!

Viimeinen kirjeesi oli vain pieni lipare, ja minä sanoinkin Wadelle, että jollei hän tuo seuraavalla kerralla enempää, syntyy tässä tuvassa kiukkuinen rähinä, sitten hän toi kun toikin minulle oikean kirjeen.

Tunnen olevani aivan ylitsekuohuva (luullakseni se on oikea sana) tänään. Olen ensimmäisen kerran pystyssä. Collie, minä voin todellakin nousta, eläköön! Kävelen kainalosauvoilla enkä uskalla laskea toista jalkaani maahan: Ei senvuoksi, että siihen koskee, vaan lääkärini oikusta. Olen iloinen, että olet lopettanut ystävämme ylistämisen. Voin vielä tukahduttaa mustasukkaisuuteni ja olla puoleksi tasapuolinen. Hän on valkoisin mies, mitä milloinkaan olen tuntenut.

Kuuntelehan nyt, Collie, viimeisiä suunnitelmiani. Olen alkanut syödä ja vahvistua ja voin mielestäni mainiosti. Tuskat ovat menneet. Ajattelehan nyt, vannoin Wadelle, että annan anteeksi Jack Bellloundsille ja etten milloinkaan vihaa enkä tapa häntä!… Se oli kuin kissan vapauttamista säkistä ja se on tehty nyt. Mutta mitä sen on väliä. Totuus on kuitenkin sellainen, etten milloinkaan voinut lakata vihaamasta Jackia niin kauan kuin tuskat kestivät. Nyt voisin puristaa hänen kättään ja hymyillä hänelle.

Niin, kuten sanoin, minulla on uusia suunnitelmia. Ne ovat vallan suurenmoisia. Tartu satulannuppiin nyt, ettet putoa, sillä aion iskeä! Kun paranen niin paljon, että voin kävellä ja ratsastaa, jonka Wade sanoo tapahtuvan keväällä, pyydän isääni tuleman White Slidesiin. Hän tulee kyllä. Silloin aion kertoa hänelle kaiken, ja ellen Benin kanssa voi saada häntä puolelleni, voit sinä. Isä ei milloinkaan voisi vastustaa sinua. Sitten kuin hän on rakastunut sinuun, johon ei menekään pitkää aikaa, menemme vanhan Bill Bellloundsin luo ja selitämme hänellekin asian. Oletko vielä satulassa, Collie?

Jos olet, tartu lujemmin kiinni, sillä nyt aion laskettaa laukkaa, Ben Wade on hyväksynyt suunnitelmani. Hän sanoo, että Belllounds voidaan kyllä palauttaa järkiinsä. Wade sanoo voivansa näyttää hänelle, miten hän turmelee meidän kaikkien elämän, jos hän pakottaa sinut naimisiin Jackin kanssa. Omituista, Collie, että hän yhdisti itsensäkin tuohon ennustettuun häviöön, joka on kohtaava sinua, minua, vanhusta ja Jackia. Wade on niin syvä kuin joku kanjooni. Joskus kun hän vaipuu ajatuksiinsa, kammoan häntä, ja joskus taasen, kun hän sanoo minulle tyynesti ja vakavasti, että kaikki on hyvin ja että saamme toisemme, joudun jonkinlaiseen julmaan mielentilaan. Luotan häneen ja olen onnellinen, vaikka minusta tuntuukin siltä, ettei ystävämme ole sellainen nyt kuin hän on ollut ennen. Ja se häiritsee ajatuksiani ja jäähdyttää mieleni. En ymmärrä sitä. Ymmärrän kyllä, millaiseksi sinä luulet häntä, mutta en ymmärrä omia tunteitani. Katsohan, olen mies ja olen ollut paimen jo toistakymmentä vuotta. Olen ollut mukana muutamissa ikävissäkin tilanteissa ja olen työskennellyt yhdessä usean raa'an miehen kanssa, paimenien, intiaanien, meksikolaisten, kaivostyömiesten, kullanetsijöiden, karjanomistajien ja metsästäjien, joista muutamat olivat hyvin ilkeitä ihmisiä. Olen senvuoksi oppinut suhtautumaan miehiin eri tavalla kuin sinä. Ja Bent Wade on ollut kaikkea, mitä ihminen ikinä voi olla. Hän on kuin kaikkien miesten ilmenemys yhdessä ainoassa. Ja huolimatta hänen ystävyydestään, hyvyydestään ja toivorikkaudestaan, minulla on kuitenkin sellainen tunne, että hänessä on jotakin kuolettavaa, peloittavaa ja kohtalokasta.

Sydämeni lakkaa melkein sykkimästä tietäessäni hänen olevan puolellani, koska tunnen hänessä olevan niin paljon henkistä ja ruumiillista ihmistä — ah, en osaa sanoa sitä, mutta tarkoitan jotakin suurta, jota ei voida voittaa. Mitä hän sanoo, se toteutuu!… Olen alkanut jo haaveilla ja ajatella sinua vaimonani. Jos joskus tulet — ei, sittenkuin tulet vaimokseni, olen kiitollinen sinusta Bent Wadelle. Onko kukaan ihminen antanut milloinkaan toiselle niin kallista lahjaa? Mutta, Collie, en voi tukahduttaa pientä epämääräistä pelkoa — en osaa sanoa, mitä se on, ellei se ole jonkunlaista aavistusta Hell-Bent Waden mahdollisuuksista… Kultaseni, en tahdo pahoittaa mieltäsi enkä peloittaa sinua, mutta en voi oikein selittää hämäriä mielikuviani. Älä ole milläsikään jaarittelustani. Sinun pitää vain todeta, että Wade on suurin tekijä toivoissamme tulevaisuudestamme! Luottamukseni häneen on niin luja, että se on vallan tyhmää. Rakastan häntä melkein yhtä paljon kuin sinua, vaikkakin eri tavalla. Hän tuntuu minusta rakkaammalta kuin omat vanhempani. Hän on opettanut minut suhtautumaan elämään eri tavalla kuin ennen, ja samoin hän on vaikuttanut sinuunkin. Mutta sinä, Columbine kultaseni, olet vain tuntehikas hento tyttö, hauras ja suloinen kuin columbinet kukkuloilla, ja oman etusi vuoksi et saa ummistaa silmiäsi siltä, mihin Wade kykenee. Jos vain rakastat ja ihailet häntä huomaamatta sitä, joka on tehnyt hänestä suuren, se on, näkemättä hänen traagillista puoltaan, silloin jos hän tekee jotakin kauheata täällä meidän hyväksemme, se järkyttäisi sinua hirveästi. Jumala tietää, etten epäile häntä, mutta olen varma, että hän sinun vuoksesi on valmis kaikkeen. Hän rakastaa sinua yhtä paljon kuin minäkin, mutta eri tavalla. Millainen vaikutusvalta tuollaisella kalpealla suloisella tytöllä onkaan meidän miesten elämään!

Hyvästi nyt taas tällä kertaa!