Mutta jottet ymmärtäisi minua väärin, aion kertoa sinulle luuloistani ja sinun pitää lukea tämä kirjeeni kohta Benille. Hän on ollut varmaankin pahoillaan omituisesta käytöksestäni häntä kohtaan.
Jack palasi kotiin maaliskuun toista päivää vasten yöllä. Muistat kai tuon synkän, pimeän ja väsyttävän päivän? Satoi lunta, räntää ja vettä. Muistan vieläkin, miten sade rapisi kattoon. Se lorisi niin kovasti, ettemme kuulleet hevosen kavioiden kapsettakaan. Mutta kuulimme raskaita askelia arkihuoneen kuistista ja sitten kovan kolahduksen, kun joku heitti veitsensä lattialle. Huoneessa paloi kirkas tuli. Isä katsahti ylös tullen aivan hurjaksi ilosta. Hän muuttui silmänräpäyksessä. Hän aivan loisti, kun hän tunsi poikansa raskaat askeleet. Ellen ennen milloinkaan olisi rakastanut ja säälinyt häntä, olisin tehnyt sen silloin. Mieleeni juolahti tuhlaajapojan paluu… Oveen koputettiin. Silloin isäkin tointui. Hän työnsi oven selälleen ja kirkas valo sattui Jack Bellloundsiin, mutta aivan erilaiseen kuin ennen. Hän tuli huoneeseen. Silloin näin ensimmäisen kerran, että Jack'kin voi näyttää mieheltä. Hän oli kalpea, laihtunut, paljon vanhempi, synkkä ja ylpeä. Tullessaan hän sanoi: 'Hyvää iltaa!' heitti märän hattunsa lattialle ja meni takan ääreen. Hänen saappaansa olivat aivan märät vedestä ja liasta ja hänen vaatteensa alkoivat höyrytä.
Katsoessani isään hämmästyin. Hän näytti tyyneltä ja vakavalta ja tuntui rohkaisseen mielensä tavalliseen tapaansa odottaessaan jotakin tavatonta.
'Vai niin, vai olet sinä tullut takaisin!' hän sanoi.
'Niin, olen nyt kotona', Jack vastasi.
'Kylläpä se kesti, ennenkuin jouduit.'
'Haluatko, että jään?'
Tämä Jackin kysymys näytti mykistyttävän isän. Hän katsoa tuijotti vain poikaansa. Jack oli tullut niin äkkiä ja hänen käytöksensä ei ollut ollenkaan samanlainen kuin tavallisesti isän seurassa. Hänellä oli jotakin hihassaan, kuten paimenet sanovat. Hän näytti uhmaavalta ja välinpitämättömältä.
'Kyllä', isä vastasi harkitusti. 'Mitä tarkoitat kysyessäsi minulta sitä?'
'Olen ollut täysi-ikäinen, jo pitkät ajat. Et voi pakottaa minua jäämään kotiin, ellen halua.'