'Senvuoksi, että tiedän sen', Jack sanoi katsoen isäänsä suoraan silmiin ja väistymättä ollenkaan.
Silloin isä raivostui niin, että jäykkenin pelosta enkä voinut liikahtaakaan. Sydämeni löi nopeasti ja raskaasti. Isä kalpeni, hänen tukkansa nousi pystyyn ja hänen silmänsä pyörivät kuopissaan. Hän solvasi Jackia niin kuin ikinä olen kuullut kenenkään häntä nimittelevän ja vieläkin pahemmin. Sitten hän kirosi hänet enkä ole milloinkaan kuullut mitään hirveämpää. Kuinka kauhealta ja peloittavalta isä näyttikään!
'Olet aivan oikeassa!' Jack huusi katkerasti ja kovasti kaikuvalla äänellä. 'Aivan oikeassa, Jumalan nimessä, mutta voidaanko minua moittia? Olenko minä itse tuonut itseni tähän maailmaan? Minussa on jotakin sellaistakin väärää, joka ei ole kokonaan minun vikaani. Et voi häväistä, peloittaa etkä pieksää minua. Voisin heittää vasten kasvojasi nuo kolme kirottua helvetillistä vuotta, jotka annoit minun kärsiä. Mutta hyödyttävätkö nuo sinun karjumisesi ja minun moitteeni mitään? Olen hukassa, ellet anna minulle Collieta ja pakota häntä rakastamaan minua. Silloin olen pelastettu. Tahdon sitä sinun ja hänen vuokseen, mutta en itseni. Vaikka rakastankin häntä mielettömästi, en halua häntä senvuoksi omakseni. Olen paha enkä ole kelvollinen koskemaankaan häneen… Olen vain tullut sanomaan teille totuuden. Tunnen Collieta kohtaan samaa ja haluan tehdä niin paljon hänen hyväkseen kuin sinäkin teit äitini hyväksi. Etkö voi ymmärtää minua? Olenhan poikasi ja minussa on jotakin sinusta, jonka luulen löytäneenikin. Ettekö te molemmat voi luottaa sanaani?'
Jackissa oli jotakin vakuuttavaa ja vierasta, jota isä ei luullakseni huomannut niin pian kuin minä. Hän ymmärsi kuitenkin vihdoin, että Jack tiesi jostakin jumalallisesta tahi sisäisestä voimasta parantumisensa mahdolliseksi, jos vain rakastaisin häntä. En ole milloinkaan ollut niin toivottomassa ja peloittavassa tilanteessa kuin silloin jolloin se selveni minulle. Tiesin totuuden että voin pelastaa Jack Bellloundsin. Ei kukaan nainen voi erehtyä sellaisessa tärkeässä silmänräpäyksessä. Ben Wadekin sanoi kerran että voisin pelastaa Jackin, jos vain voisin rakastaa häntä. Nyt tuo totuus selveni minulle ja oli vähällä musertaa minut.
Isäkin ymmärsi sen enkä voinut arvata, mitä se merkitsi hänelle. Hän luuli varmaankin kaikkien entisten toiveittensa toteutuneen, ylpeytensä säilyvän, häpeän unhottuvan ja rakkauden tulevan korvatuksi. Hän näki varmaankin tämän kaiken kuin mies, jonka toinen jalka on luisumaisillaan pohjattomaan kuiluun. Hän näytti muuttuneelta, mutta tietoiselta hirmuisesta vaarasta. Hänen suuri sydämensä näytti haluavan mukaantua tähän viimeiseen tilaisuuteen, antaa anteeksi ja olla kiitollinen, mutta se taipui kuitenkin lopullisen ja peruuttamattoman synkän ja vakavan päätöksen edessä.
Hän kohotti suuren nyrkkinsä yhä korkeammalle ja hänen ruumiinsa jännittyi vapisten ja kohoten samalla kun hänen kasvonsa muuttuivat oikeamielisen ja vihaisen Jumalan kasvoiksi.
'Poikani, uskon sanaasi!' hän sanoi niin kovasti, että hänen äänensä kaikui koko talossa. 'Annan sinulle Collien!… Hän tulee kyllä omaksesi!… Mutta sen rakkauden nimessä, jota tunsin äitiäsi kohtaan, jos varastat vielä joskus, tapan sinut!' En voi kirjoittaa enempää —
Columbine.'
XIV.
Kevät tuli varhain sinä vuonna White Slidesin kartanoon. Lumi suli laaksoista ja villit kukat pistivät teränsä esille viheriöitsevästä ruohosta vuorten kukkulain pysyessä vielä valkoisina. Pitkät kiviset rinteet kimaltelivat kosteudesta ja purot olivat reunojaan myöten täynnä vettä, joka virtasi äänekkäästi, vaahdoten ja kohisten.