Wade kumarsi poistuen ovelle. "Odotinkin teidän sanovan niin, Belllounds… Tulen luoksenne heti, jos vain löydän jonkunlaisia merkkejä metsistä. Hyvää yötä!"
Columbine meni hänen mukanaan kuistin päähän kuin hänen tapanaan olisi ollut kulkea niiden varjojen edellä, jotka synkistyttivät molempien Bellloundsien elämää.
"Ben, teillä on jotakin mielessä", hän sanoi tarttuen häneen vapisevin käsin.
"Kyllä, mutta älkää olko millännekään", Wade kuiskasi takaisin.
"Kuiskitaanko todellakin sellaista, että Wilson olisi rosvo?" Columbine kysyi kiihkeästi.
"Kyllä joku, Collie."
"Kuinka halpamaista! Mutta kuka?" Columbine kysyi kalveten.
"Hiljaa, tyttöseni! Tehän aivan vapisette", Wade vastasi varovaisesti puristaen hänen kättään.
"Ben, he kiusaavat minua kovasti, että määräisin toisen hääpäivän. Isä on vihainen minulle nyt. Jack on alkanut jälleen vaatia. Pelkään häntä, sillä hän ei kunnioita minua ollenkaan. Hän tapailee minua käsillään, jotka ovat kuin käpälät, ja minun on pakko riistäytyä irti… Ah, Ben, rakas ystäväni, mitä maailmassa minun pitää tehdä?"
"Älkää suostuko. Vastustakaa Jackia. Sanokaa vanhukselle haluavanne ajatusaikaa. Käyttäkää tilaisuutta hyväksenne, kun Jack on poissa ja ratsastakaa Buffalo-laaksoon puhuttelemaan minua."