"Collie, mitä nyt? Selitä nyt meille, Jumalan nimessä, miksi haluat häpäistä naisellisuutesi ja tuhota minut tuon raukan ja varkaan vuoksi?"
Columbine erosi Wadesta kiiruhtaen Wilsonia kohti kuin syleilläkseen häntä, mutta jokin pysähdytti hänet ja hän seisahtui Wilsonin eteen.
"Senvuoksi, että isä tappaa hänet!" hän huudahti.
"Hyvä Jumala, mitä sinä nyt puhutkaan?" Moore sanoi epäillen. "Vanha Bill varmaankin raivostuisi ja karjuisi, mutta ei koskisikaan poikaansa."
"Wils, vannon Columbinen olevan oikeassa. Et ymmärrä vielä vanhaa Billiä, mutta minä tunnen hänet", Wade sanoi heiluttaen voimakkaasti kättään.
"Wilson, kuuntelehan nyt minua äläkä ole minulle vihainen, sillä minun pitää tehdä tämä", Columbine rukoili. "Kuulin isän vannovan, että hän tappaa Jackin. Ah, en voi milloinkaan unhottaa sitä, sillä hän oli silloin niin hirveä. Hän sanoi, että jos hän joskus saa selville sen, että Jack varastaa häneltä karjaa kuin tavallinen rosvo myydäkseen eläimet kullasta, jotta voisi tyydyttää peli- ja juomahimonsa, hän tappaa hänet!… Tämä on niin totta kuin kohtalo… Ajattele, kuinka hirveätä se olisi minulle senvuoksi, että olen tässä asiassa syyllisin. Rakastuin sinuun, Wilson Moore. Muussa tapauksessa olisin voinut pelastaa Jackin jo.
"En ajattele tässä kuitenkaan itseäni. Isä on rakastanut minua ja ollut minulle kuin oikea isä, vaikka hän ei todellisuudessa olekaan, jonka sinäkin tiedät. Ah, kunpa minulla olisikin oikea isä!… En aio tehdä sitä velvollisuudesta enkä senvuoksi, että rakastan häntä, vaan hänen sielunsa vuoksi. Tämä erinomainen, jalo vanhus, joka on ollut niin hyvä kaikille ja jolla on ollut vain yksi vika, nimittäin tuo hänen rakkautensa poikaansa — pitääkö meidän antaa hänen joutua sokeaan ja hillittömään raivoon senvuoksi, että hänen elämänsä on mennyt hukkaan turmioon joutuneen pojan tähden, ja voimmeko sallia tapahtuvan, että hän tappaa henkilön, joka on hänen omaa lihaansa ja vertansa?… Sellainenhan olisi suora murha, joka tuomitsisi isän sielun iankaikkiseen kadotukseen. Ei, en voi sallia sitä mitenkään!"
"Collie, oletko ajatellut omaa sieluasikin?" Moore kuiskasi suoristautuen kuin tukahduttaakseen värisevän huokauksen.
"Sen ei ole väliä!"
"Collie, Collie!" Moore änkytti voimatta jatkaa.