"Mutta miksi? Minä pelkään, että —"
"Viis siitä nyt, tyttöseni! Syy on pätevä eikä teidän pidä pelätä mitään. Yhdyn tuumaanne, että meidän on estettävä tämä tapahtumaisillaan oleva asia."
"Ah, Ben, rakas ystäväni, meidän täytyy estää se tahi teidän on pakko!"
"Tietysti!… Samaa ajattelinkin!"
"Ben, teidän on mentävä Jackin luo ja sanottava hänelle — säikäytettävä häntä hirveästi — ettei hän jälleen uudistaisi tätä häpeällistä tekoaan."
"Tyttöseni, vannon, että voisin peloittaa Jackin suunniltaan, mutta ketäpä se hyödyttäisi?"
"Se tekisi ainakin lopun tästä mielettömyydestä… Sitten menen naimisiin hänen kanssaan estääkseni häntä toistamasta sitä."
"Collie, luuletteko voivanne estää Möly-Jackia tekemästä tyhmyyksiä menemällä naimisiin hänen kanssaan?"
"Kyllä, tiedän sen. Näin, että hän oli jo voittanut pahuutensa. Tunsin sen. Hän voitti pahan luoteensa rakkaudesta minuun. Sitten kuin hän kuuli omasta suustani, että rakastan Wilsiä, hän lankesi. Hän ei välittänyt enää mistään, hän joi, antoi kaiken mennä menojaan ja vajosi näin syvälle. Nyt hän tahtoo tuhota meidät kaikki. Ah, se näyttää aivan siltä kuin hänellä olisi sellainen mielessä, mutta voin muuttaa hänet menemällä naimisiin hänen kanssaan. Tahdon rakastaa häntä tahi ainakin teeskennellä sellaista. Kyllä minä pian saan hänet sellaiseen luuloon."
Wilson Moore, joka oli muuttunut kalmankalpeaksi, katsoi häneen leimuavin silmin.