"Poikaseni, en ole päässyt vielä niin pitkälle mietelmissäni", Wade vastasi.
"Mutta minun vuokseni — ajatelkaahan nyt. Jos Möly-Jack onnistuu suunnitelmissaan, ellei hän tuhoakaan itseään tyhmyyksissään, vihoissaan tahi juomingeissa, niin miten Collien silloin käy?"
Wade ei voinut vastata hänen luonnolliseen ja välttämättömään kysymykseensä senvuoksi, ettei hän ollut voinut sellaista ajatellakaan.
"Sen aiheuttama paha nähdään sitten kuin sekin päivä koittaa", hän vain sanoi.
"Wade, olette sanonut samaa ennenkin ja silloin se auttoi minua, mutta nyt eivät minulle riitäkään muutamat sanat raamatusta. Luottamukseni horjuu. Minä… Ah, koetin rukoillakin, koska Collie kertoi minulle rukoilleensa, mutta auttavatko rukoukset? Olemme nyt tekemisissä itsepäisen ja rautatahtoisen vanhuksen kanssa, joka ihailee poikaansa, ja mielettömän pojan kanssa, itsekkään, roistomaisen ja pahan, joka ei välitä mistään. Ja lopuksi, olemme joutuneet tekemisiin sellaisen jalon ja suurisieluisen tytön kanssa, joka tahtoo uhrata itsensä ja koko elämänsä maksaakseen velkansa. Jos hän olisi todellakin Bill Bellloundsin tytär, hän ei milloinkaan menisi naimisiin Jack Bellloundsin kanssa, jos tietysti otaksumme, ettei Jack ole Bill Bellloundsin poika… Tiedättekö, että hän kuolee, jos hän menee naimisiin Jackin kanssa?"
"Tiedän", Wade vastasi taivuttaen päänsä kumaraan. Moore vain lisäsi hänen synkkiä aavistuksiaan. Hän ei halunnut näyttää tätä tunnetta eikä paimenen rukoilemisen häneen tekemää vaikutusta.
"Vai myönnätte tekin sen! Sanokaa, miten luulette Collien käyvän?"
"Jos hän menee naimisiin hänen kanssaan, hän kuolee, luullakseni", Wade vastasi.
Silloin Wilson hyökkäsi ystävänsä kimppuun vääntäen hänet vihaisesti suoraksi.
"Piru teidät vieköön, Wade! Ette ole rehellinen minua kohtaan, vaan salaatte minulta jotakin!" hän huudahti käheästi.