"Syytät siis minua tämän sheriffin ja isäsi kuullen, että olen varastanut karjaa?"
"Niin!"
"Syytät siis minua tämänkin miehen kuullen, joka pelasti henkeni ja joka tuntee minut, tämän Hell-Bent Wadenkin läsnäollessa?" Moore kysyi viitaten metsästäjään.
Waden nimen mainitseminen noin kiihkeällä ja ihmettelevällä äänellä ei ollut vaikuttamatta Jack Bellloundsiin.
"Mitä helvettiä minä tuosta Wadesta välitän?" hän karjaisi entiseen kärsimättömään tapaansa. "Niin, syytän sinua! Olet varas ja rosvo!… Ja mitä tuohon sinun erinomaiseen Hell-Bent Wadeesi tulee, niin —"
Burleyn äkkinäinen ja ratkaiseva väliintulo keskeytti hänet.
"Kuulkaahan, nuorimies, sallin teidän luonnolliset tunteenne", hän sanoi kuivasti, "mutta neuvon teitä hillitsemään kielenne. En tunne herra Moorea tarkemmin, mutta tunnen Waden sitä paremmin. Ymmärrättekö?… Jos teillä siis on sanottavana vielä jotakin muutakin Moorelle, niin tehkää se äkkiä."
"Olen sanonut sanottavani", Belllounds vastasi pahantuulisesti.
"Millaisilla perusteilla syytät minua?" Moore kysyi.
"Seurasin jälkiäsi ja minulla on todisteet hallussani."