Jack Belllounds tuli lähemmäksi kädet taskuissa, hillittynä ja hieman huojuen, ja hänen kalpeista kasvoistaan ja röyhkeästä katseestaan voitiin nähdä, miten vakava tilanne oli ja kuinka kokonaan hän luuli olevansa sen herra.
Wade katseli tätä kilpailijoiden ja vihamiesten kohtausta tarkkaavaisuudella, jota voimakkaasti kiihoitti Burleyn heihin kiinnittämä läpitunkeva tarkka tutkimus. Jack viivytteli katsoen tiukasti Mooren jännittyneihin kasvoihin. Wade huomasi Jackin vapisevan ja silmien leimuavan niin, että Jack vain vaivoin voi hillitä riemunsa ja kostonhimonsa. Hän ei näyttänyt olevan vielä laisinkaan peloissaan.
"No, Möly-Jack, millainen on syytöksesi?" Moore kysyi kärsimättömästi.
Tämä vanha nimitys, jonka paimen heitti hänelle vasten naamaa kainostelematta, näytti sattuvan kipeästi ja kannustavan häntä. Mutta hän hillitsi itsensä, samalla kun hän salavihkaa tarkasti, oliko Moorella ase mukanaan. Paimen oli aseeton.
"Syytän sinua isäni karjan varastamisesta", Jack sanoi hiljaa käheästi. Sanottuaan sen hän nieleskeli tyhjää pitkän aikaa.
Moore kalpeni hirveästi. Hänen silmänsä leimahtivat hurjasti äkkiä, mutta tämä ilme katosi niistä hetkisen kuluttua.
Muutamat paikalle tulleet paimenet liikahtelivat hermostuneesti. Lem Billings painoi päänsä kumaraan mumisten itsekseen ja Montana Jim näytti jäätyvän paikoilleen.
Mooren tummat silmät, ivalliset ja läpitunkevat, eivät siirtyneet hetkeksikään Jackin kasvoista. Tuntui siltä kuin ei paimen voisi puhua enää milloinkaan.
"Sinä sanot minua varkaaksi, sinä!" hän huudahti vihdoin.
"Kyllä!" Belllounds vastasi kovasti.