"Tervehdi Bridgesiä ja Lindsayta", Burley sanoi tarkoittaen tovereitaan. "Karjanomistajia suuren järven rannoilta… Pojat, olette kuulleet minun puhuvan hänestä. Wade ja minä olimme molemmat tuossa taistelussa ennen muinoin Blairin maatilalla Gunnisonissa. Ja minulla on pätevät syyt olla unhottamatta häntä. Wade, millaisissa asioissa sinä nyt täällä liikut?"
"Tulin tänne viime syksynä, Jim, ja olen sen jälkeen metsästellyt petoja Bellloundsllle. Olen puhdistanut kartanon maat niistä melkein kokonaan. Poistuttuani Bellloundsin palveluksesta olen asunut tämän nuoren ystäväni, Wils Mooren, luona ja pitänyt silmällä laitumilla liikkuvaa karjaa."
Burley oli selin Bellloundsiin ja hänen poikaansa, joten heidän oli mahdoton huomata sitä omituista pientä välähdystä hänen silmissään hänen katsoessaan tiukasti Wadeen ja sitten Mooreen.
"Wils Moore, mitä kuuluu? Muistan teidät, vaikka en ole täällä viime vuosien kuluessa usein käynytkään."
Paimen vastasi tervehdykseen kohteliaasti, mutta lyhyesti.
Belllounds kakisti kurkkuaan tullen lähemmäksi. Hänen käytöksestään voitiin huomata, että hänellä oli ikävä asia toimitettavana.
"Moore, lähetin hakemaan sinua muutaman vakavan asian vuoksi, Olen pahoillani, että minun on pakko sanoa se."
"No, tässä minä nyt olen. Mitä se koskee?" paimen vastasi katsoen vanhusta suoraan silmiin kirkkain pähkinänkarvaisin tulisin silmin.
"Jack on White Slidesin työnjohtaja ja nyt hän syyttää sinua."
"Tulkoon hän esille lausumaan syytöksensä minulle", Moore tiuskaisi.