Toinen punapartainen suuri ja laihakasvoinen mies, roistomaisen ja hurjan näköinen, tiuskaisi nyt: "Kuulehan nyt, Smith, mitä helvettiä tämä tällainen käytöksesi oikeastaan tarkoittaa tällaisessa tilanteessa?"
"Sitä, että jos onnistut kääntämään valtin, olet kirotun onnellinen", Folsom murahti.
Kolmas rosvo ei puhunut sanaakaan. Hän oli pieni mustaihoinen mies oratuomen värisine tummine silmineen ja mustine tukkineen, nähtävästi sellainen valkoinen mies, jolla oli meksikolaista verta suonissaan. Istuessaan siinä liikkumattomana hän näytti tarkkaavaiselta, voimakkaalta ja viekkaalta odottaessaan sopivaa tilaisuutta.
"Möly-Jack, nämä uudet ystäväsi ovat kurjia rosvoja, ja muudan heistä on vielä pahempikin, jonka voin todistaa, mutta sinuun verrattuna he ovat kaikki kunnon miehiä", Wade sanoi.
Belllounds vilkaisi heihin salavihkaa. Hän oli menettämäisillään urhoollisuutensa ja hänen tyhmä järkensäkin alkoi käsittää jotakin.
"Luuletteko minun välittävän lörpöttelystänne?" hän tiuskaisi vihaisesti.
"Kylläpähän välität, kun kerron näille rosvoille, miten olet pettänyt heidät."
Belllounds hyppäsi kuin ansaan joutunut susi, mutta päästyään puoleksi koholle hän tuuskahti jälleen maahan. Hänen oikealla puolellaan oleva rosvo potkaisi häntä niin, että hän lyyhistyi jälleen seinää vasten.
"Möly, katsohan tänne!" Wade huudahti ojentaen revolverin, joka heilui hetkisen kuin kompassin neula ja sylki sitten piipustaan tulta ja savua. Kuula sattui muutamaan hirteen katkaistuaan kumminkin lehden Bellloundsin korvasta, niin että siitä rupesi vuotamaan verta. Hänen kasvonsa muuttuivat kalmankalpeiksi ja sekunnin kuluessa sai pelko hänet niin valtoihinsa, että hän vapisi kuolemankauhusta kuin haavanlehti.
Folsom nauroi ivallisesti ja raa'an iloisesti. "Kuulehan, Möly-Jack, et suinkaan aavistanutkaan, että vanha toverini Wade tähtäsi päähäsi, vai mitä? Et suinkaan!"