Toiset rosvot ymmärsivät silloin paremmin ehkä kuin Belllounds, että tilanne oli nyt hyvin epätavallisen miehen käsissä.
"Cap, tiedätkö, että Möly-Jack on syyttänyt ystävääni Moorea sen karjan varkaudesta, jonka olette myyneet?" Wade kysyi harkitusti.
"Mitä karjaa tarkoitattekaan?" rosvo kysyi kuin hän ei olisi kuullutkaan oikein.
"Sitä, jonka Jack varasti isältään myyden sen teille."
"Näen, ettei Bent Wade ole unhottanut entisiä tapojaan. Minun olisi pitänyt ymmärtää se heti nähdessäni sinut… En ole tiennytkään, että Belllounds on syyttänyt siitä jotakin toista."
"Hän teki sen."
"Vai niin. Kuka tuo Wils Moore onkaan?"
"Hän on paimen ja niin hieno nuorukainen, ettei parempaa ole ikinä ollutkaan hevosen selässä. Möly-Jack vihaa häntä. Hän antoi Jackille selkään pari kertaa ja voitti sen tytön rakkauden, jota Jack haluaa omakseen."
"Miten romanttista!… Kuulehan, Möly-Jack, sinustahan rupeaa kuulumaan oikein kummia."
Belllounds makasi seinää vasten kyyristyneenä huohottaen ja hikoillen. Kasvojen röyhkeä ilme ei muuttunut, koska se oli synnynnäistä, mutta silmien rohkea ilme oli hävinnyt ja hänen suunsa ja leukansa todistivat raukkamaisesta arkuudesta. Hän tuijotti peläten ja epäillen Wadeen.