"Kuunnelkaa nyt liikahtamatta paikoiltanne", Wade jatkoi nopeasti. "Jack varasti karjan isältään. Hän on sydämestään varas, mutta hänellä oli silloin muutakin mielessä. Kulkiessaan koetti hän tahallaan saada jälkensä niin hyvin näkyviin kuin suinkin. Hän valmisti samanlaisen kolmionmuotoisen hevosenkengän kuin Wils Mooren hevosellakin on naulaten sen kiinni hevosensa vasempaan etujalkaan. Samalla laittoi hän toisenkin vehkeen — pienen rautaisen renkaan keskessä olevine nauloineen — ja kulkiessaan jätti hän jälkeensä noita kolmionmuotoisia hevosenkengän jälkiä ja noita pienen ympyrän jälkiä —"
"Nuo kummalliset jäljet olen, koira vieköön, nähnytkin!" Folsom huudahti. "Huomasin ne tuolla lähteen reunalla ja sitten tämän tuvan edustalla. Näin Jackin muodostavan ne jollakin tavoin, mutta en tullut ajatelleeksi asiaa sen enempää. Hänen valkoisella hevosellaan on juuri tuollainen kenkä vasemmassa etujalassaan."
"Niin onkin, kun Jack irroittaa tavallisen kengän ja naulaa sijalle koukistetun… Seurasin noita jälkiä ja ne toivat minut tänne tuvallenne. Bellloundsilla oli niitä tehdessään eräs tarkoitus… Hän meni Kremmliniin sheriffi Burleyn puheille todistaen hänelle, että varastettu karja on kuljetettu Elgeriaan. Tehtyään sen hän toi sheriffin White Slidesiin syyttämään Moorea. Jack seurasi omia jälkiään tänne, näytti Burleylle kolmionmuotoisen kengän ja pienen ympyrän jättämät jäljet vihjaisten viimeksi mainituista, että ne ovat luultavasti Mooren kainalosauvan tekemiä. Hän toi Burleyn suoraan tänne tuvalle ja tielle, jota pitkin olitte ajaneet karjan Kremmliniin vedenjakajan yli… Hän vaati Burleytä ottamaan mukaansa muutamia multakokkareita, joissa nuo jäljet selvimmin näkyvät, White Slidesiin. Möly-Jack syytti siellä Moorea varkaudesta, jolloin Burley vangitsi Mooren. Juttu tulee esille Kremmlinissä tulevalla viikolla."
"Hitto soikoon!" Folsom huudahti ihmetellen. "Ihminen ei ole milloinkaan liian vanha oppiakseen. Tiesin tuon penikan varastavan isältään, mutta luulin häntä synnynnäiseksi rehelliseksi rosvoksi, joka on rahojen tarpeessa pelatakseen ja juodakseen."
"Hän on pettänyt sinut, Cap. Ellen olisi seurannut teitä ja saanut teitä kiinni, riippuisitte piakkoin hirressä."
"Vai niin! Wade, olisin mieluummin mukaantunut sellaiseen mahdollisuuteen, kuin sinun liian ystävälliseen sekaantumiseesi asioihini. Heikkoutesi on sellainen, ettet sinä milloinkaan voi pysyä erilläsi niistä. Mutta annahan minulle revolveri, niin saat nähdä!"
"En, Cap."
"Etkö uskalla?" rosvo karjaisi. "Istun tässä paikoillani ja ammun silmät tuon valehtelevan Bellloundsin penikan päästä!… Wade, pistä käteeni revolveri, jossa on vain pari patruunaa tahi vain yksi. Voit ojentaa oman revolverisi päätäni kohti… Salli nyt, että tapan tuon haisunäädän."
Belllounds huomasi nyt selvästi, ettei kuolema ollut kaukana. Hänen entisestä röyhkeästä ulkomuodostaan ei ollut enää mitään jäljellä, sillä hänen kasvonsa muodostivat hirmuisen näön kaikille, joiden oli pakko katsella näytelmää. Vaahto tippui hänen lerpallaan olevasta alahuulestaan.
"Cap, en voi antaa sinulle revolveria, en ainakaan nyt", Wade sanoi.