"Hm!… Ja minä vannon, ettette milloinkaan muutu!" Belllounds huudahti.
"En. Muutuin kerran kahdeksantoistavuotta sitten enkä voi palata enää takaisin. En voi saada enää tehtyä tekemättömäksi, vaikka tahtoisinkin."
"Luulette siis, että Collie rupeisi pelkäämään teitä?"
"Hän ei tulisi rakastamaan minua milloinkaan, kuten hän rakastaa teitä ja minuakin nyt. Se on ainoa turvani."
"Hän vihaisi teitä, Wade."
"Luultavasti, ja senvuoksi hän ei saa milloinkaan tietääkään sitä."
"Elämä on todellinen helvetti muutamille! Wade, jos voisitte elää elämänne uudestaan, tehdä, minkä tiedätte oikeaksi, ja rakastaa ja kärsiä samoin kuin nytkin, suostuisitteko siihen?"
"Kyllä. Rakastan elämää ja sen vaiheita. En tahtoisi nauttia ilosta tuntematta tuskia. Olen kuitenkin varma, että vain meidän ikäisemme miehet suostuisivat sellaiseen."
"Olen samaa mieltä kanssanne, Sadetta ja auringonpaistetta!… Mutta kaikista puheistanne ja turmiollisista ennustuksistanne huolimatta en aio muuttaa suunnitelmaani Jackiin ja Collieen nähden. En hitustakaan!… Jos hän jää kasvattityttärekseni, hänen on pakko mennä naimisiin poikani kanssa… Wade, olen tässä yhtä järkkymätön kuin pohjantähti."
"Belllounds, ettekö haluaisi ajatella sitä vielä päivän?" Wade pyysi.