"Kyllä, mutta mieleni ei silti muutu."
"Eikö sittenkään, vaikka tietäisitte, että tämän avioliiton toimeenpanemisella menetätte kaikki?"
"Kaikkiko? Eikö siinä ole sentään hieman liikaa?"
"Ei. Tarkoitan, että vaikka menettäisitte kaikki, poikanne, kasvattityttärenne, mahdollisuuden, että poikanne parantaa tapansa, ja Collien onnellisuudentoiveet, ettekö sittenkään? Teillä ei kai ole enää muutakaan, jonka vuoksi eläisitte."
"Ei olekaan, mutta en voi ymmärtää syitänne. En käsitä teitä, Wade. Salaatte jotakin, kuten aina noita juttuja kertoessanne."
Vaikeasti kuin koko maailman synnit olisivat olleet hänen hartioillaan metsästäjä nousi katsoen Bellloundsia silmiin.
"Kun minun on pakko, silloin tulen… Mutta, vanhus, sanon teille kerran vielä, olkaa jalo älkääkä itsekäs. Valitkaa verisiteen ja jalon tasapuolisuuden välillä tehdäksenne hyväntyön… Tahdotteko luopua tästä suunnittelemastanne avioliitosta, jotta Collie voisi saada rakastamansa miehen omakseen?"
"Tarkoitatte varmaankin tuota toverianne ja kaksinkertaista rosvoa, Wils Moorea?"
"Juuri häntä! Ystävääni ja miestä, jollainen emme kumpikaan milloinkaan ole ollut."
"Emme todellakaan!" vanhus jyrähdytti punastuen.