Hänen puheensa näytti kiihoittavan paimenta johonkin ratkaisuun.
"Hyvin mielenkiintoista todellakin, ainakin nyt", Moore vastasi tullen mustangin viereen. Hän aukasi nopein liikkein vyöt ja vetäisi yhdellä nykäisyllä satulan ja huopapeitteen maahan.
Hänen tekonsa hämmästytti Bellloundsia. Hän ei voinut muuta kuin katsoa ja tuijottaa ja hänen ymmärtämättömyydessään oli jotakin poikamaista. Sitten hän suuttui.
"Mitä tuolla tarkoitat?" hän kysyi uhkaavasti. "Aseta satula jälleen paikoilleen."
"En aseta, sillä tämä on minun satulani. Maksoin siitä kuusikymmentä dollaria Kremmlinissä viime vuonna. Se on vanha, tarkoitukseensa hyvin sopiva satula, jolla sinä et ikinä tule ratsastamaan. Ymmärrätkö?"
"Ymmärrän", Belllounds vastasi kiivaasti. "Nyt pitää sinun kuunnella, mitä minulla on sanottavaa. Erotan sinut toimestasi."
"Etkä erota, sillä tulet liian myöhään", Moore sanoi kylmän ivallisesti. "Ymmärsin sen ja luovuin toimestani pari minuuttia sitten, silloin kun näytit, miten huonosti voit kohdella hevosia."
"Sinäkö luovuit!… Keksitpä kirotun hyvän verukkeen. En halua sinua mitenkään miesteni joukkoon."
"Et olisi voinut pidättääkään minua, Möly-Jack."
Nimitys tuntui loukkaavan Bellloundsia.