"Onko se isäni omaisuutta vai sinun?"
"Jos asia otetaan siltä kannalta, se kuuluu White Slidesin hevosiin", paimen vastasi. "En ole sitä milloinkaan ostanut, olen vain kasvattanut sen varsasta, opettanut sen ja ratsastanut sillä."
"Samaa ajattelin minäkin. Moore, otan sen omakseni ja aion ratsastaa sillä nyt. Kuulkaahan, miehet, lainatkaa minulle kannukset."
Kukaan ei tehnyt liikettäkään suostuakseen. Miesten käyttäytymisessä oli jonkunlaista epäluuloa, jota Belllounds ei huomannut.
"No, siinä tapauksessa aion ratsastaa sillä kannuksitta", hän sanoi ja kääntyi noustakseen mustangin selkään.
"Belllounds, on parempi, ettet ratsasta sillä nyt", Moore sanoi kylmästi.
"Mutta miksi? Haluaisin sen mielelläni tietää?" Belllounds tiuskaisi vihaisesti paljastaen luonteensa, joka ei kärsinyt vastustamista.
"Se on ainoa hevonen, jolla voin nyt ratsastaa", paimen vastasi. "Me merkitsemme tänään elukoita. Hudson loukkaantui eilen. Hän oli päällysmiehemme, mutta hän pyysi minut sijaisekseen. Minun pitää lähteä ottamaan kiinni hiehoja. Jos nyt nouset Spottien selkään, kiihoitat sen. Se on hyvin herkkätunteinen ja hermostunut. Tekosi olisi pahaksi sille, koska se vihaa repimistä ja ohjaksia."
Näiden syiden järkevyys ei vaikuttanut Bellloundsiin ollenkaan.
"Moore, ehkä sinusta on mielenkiintoista kuulla, että olen nyt White Slidesin päällysmies", hän sanoi melko ylpeästi.