"Tulkaa vain mukaani", Lem sanoi mennen edellä. "Rupesitteko karjanhoitajaksi vai metsästäjäksi?"
"Metsästäjäksi."
"No, sitä saatte varmasti tehdä auringon noususta sen laskuun, ja väliajoilla vielä jotakin muuta", Lem jatkoi. "Tutustuitteko isännän poikaan?"
"Kyllä hänkin oli siellä. Belllounds sanoi selvästi, että minun pitää totella hänen määräyksiään eikä pojan."
"Silloin muuttuu työnne monta kertaa helpommaksi", Lem sanoi kuin korjatakseen edellisiä huonoja lausuntojaan. Hän käveli muutamien asuinrakennusten, vajojen, joissa oli hyvin likaiset katot, ja muutamien mataloiden tasakattoisten tallirakennusten ohi toiselle purolle, jonka rannoilla olevat pajut alkoivat kellastua. Silloin vasta uusi asuinrakennus ilmestyi näkyviin. Se oli hyvin pieni yksine ovineen ja ikkunoineen ja julkipuolella olevine kuisteineen. Se sijaitsi pienellä kummulla muutaman nopeasti virtaavan puron rannalla noin neljännespenikulman päässä kartanosta. Sen toiselle puolelle puron molemmille rannoille oli rakennettu korkea aitaus haapapölkyistä, jotka oli isketty maahan hyvin lähelle toisiaan. Sieltä kuuluvat äänet ilmaisivat sen koiratarhaksi.
Lem auttoi Wadea kuormien purkamisessa ja tavaroiden rakennukseen kantamisessa. Siinä oli vain yksi huone, jonka muutamassa nurkassa oli suuria mäntypölkkyjä ja -halkoja, jotka oli sinne jätetty rakentamisen aikana polttopuiksi. Uunin suuri koko vihjaisi näiden seutujen talven kovuuteen.
"Lattia on tehty oikeista sahatuista lankuista!" Lem huudahti vaikuttaakseen uuteen tulokkaaseen. "Tämä on mielestäni oikein hyvä asunto."
"Liiankin hyvä minulle", Wade vastasi.
"Menen nyt hoitamaan hevosianne", Lem sanoi. "Laittakaa nyt vuoteenne kuntoon. Neuvon teitä pyytämään neiti Collielta joitakin huonekaluja. Hän on vanhan Billin tytär ja hänen vuokseen me olemme tänne oikeastaan jääneetkin. Esitän teille pojat sitten myöhemmin."
"Tupakoitteko?" Wade kysyi. "Ostin Leadvillestä vähän hienoa tupakkaa."