"Kyllä."
"No silloin se on päätetty", Belllounds lopetti nousten. Samalla hän huomasi ovella seisovan poikansa. "Kuulehan, Jack, tule tervehtimään Wadea, metsästäjää ja tuhattaituria. Wade, tämä on poikani. Olen juuri nimittänyt hänet miesten päällysmieheksi, ja kun nyt siitä kerran tuli puhe, saatte määräyksenne minulta ettekä häneltä."
Wade katsoi Jack Bellloundsin kasvoihin ja puristi hänen lihavaa kättään. Kosketus värisytti Wadea omituisesti. Nuoren Bellloundsin kasvoissa oli ruhjevamma ja hän oli muutenkin hyvin pahantuulisen näköinen.
"Billings saa viedä teidät uuteen rakennukseen, jonka olen juuri äsken rakennuttanut!" Belllounds sanoi. "Saatte asua siellä. Ah, kyllä tiedän. Teidän laisenne miehet haluavat nukkua ulkona. Mutta se on mahdotonta täällä Old White Slidesissä talvella. Ruvetkaa nyt taloksi ja minä tulen sinne hetkisen kuluttua, ja sitten lähdemme katsomaan koiria. Nähtyänne lauman haluatte varmasti apua."
Wade kumarsi kiitokseksi ja pantuaan lakin päähänsä hän kääntyi poistuakseen. Mutta tehdessään sen hän kuuli kuistin toisesta päästä keveitä nopeita askelia.
"Halloo, te siellä!" kuuli hän jonkun tytön huutavan sellaisella äänellä, että se värisytti kovasti hänen herkkiä korviaan.
"Hyvää huomenta, Columbine", Belllounds vastasi.
Bent Waden sydän nousi kurkkuun. Tämä tyttömäinen ääni pani hänen muistojensa kielet väräjämään. Wadella ei ollut voimaa katsoa häneen nyt. Se ei suinkaan johtunut siitä, ettei hän olisi uskaltanut, vaan siitä, ettei hän olisi voinut kestää pettymystä, jonka hän luuli aiheutuvan tämän Bellloundsin ottotyttären ensimmäisestä näkemisestä. Tuntui niin suloiselta pettää itseään. Ah, vuodet alkoivat painaa yhä kovemmin hänen hartioitaan! Nuo vanhat unelmat eivät ottaneet haihtuakseen ja tuntuivat nyt surullisemmilta senvuoksi, että ne olivat melkein toteutumaisillaan. Wade käveli hitaasti poikki pihan äskeiselle paikalle, jossa paimen odotti häntä. Hänen silmänsä olivat himmeät ja hänen sydäntään kouristi.
"Wade, en ole mikään vedonlyöjä, mutta uskaltaisin nyt panna vetoa siitä, että vanha Bill otti teidät mielellään palvelukseensa", Billings sanoi uteliaana.
"Olen iloinen voidessani myöntää sen teille", Wade vastasi. "Teidän pitää viedä minut nyt uuteen rakennukseen, jossa saan ruveta asumaan."